Ranuan alue-ekologinen suunnitelma

Suunnitelma-alueeseen kuuluvat Ranuan kunnan yhtenäiset valtion maat (poislukien ns. Rosamon alue) kokonaispinta-alan ollessa noin 132 300 ha. Kasvimaantieteellisesti alue kuuluu keski- ja pohjois-boreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Topografialtaan maaston korkeus vaihtelee välillä 120–240 m mpy. Alue on hyvin runsassoinen ja metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, osaksi metsäpalon jälkeen syntyneitä 50–80-vuotiaita männiköitä. Osa metsistä on taimikkovaiheessa. Alueeseen kuuluu lakisääteisiä suojelualueita 17 795 ha (13 %) kokonaispinta-alasta.

Paikkatietojärjestelmän kuviotietojen, ilmakuvien, erilaisten karttojen ja osallistavan suunnittelun avulla kerättiin alueen mahdolliset arvokkaat luontokohteet. Näiltä kohteilta mitattiin maastossa kuolleen puun määrä sekä muita avainbiotooppiluonteesta kertovia rakennepiirteitä. Yhteensä mittaukset tehtiin maastossa 884 kuviolta (5 265 ha), mikä on 4 % koko maapinta-alasta. Lisäksi käytiin läpi alueen riista- ja maisemakohteet sekä alueen vanhojen metsien inventointitiedot ja muut alueelta tehdyt selvitykset.

Suunnitelma-alueen suojeluluonteistenmetsien (lakisääteiset suojelualueet & aarnialueet) kokonaismaapinta-ala on 17 508 ha eli 14 % koko maapinta-alasta. Suojelualueilla vanhoiksi metsiksi luokiteltuja (yli 140 v) metsiä on 2 699 ha (5 % koko metsämaan pinta-alasta). Talousmetsien avainbiotoopeiksi luokiteltiin maastomittausten perusteella yhteensä 1 130 kuviota, joiden yhteispinta-ala on 3 186 ha (2,9 % maa-alasta). Metsämaata tästä on 1 866 ha (3,5 % metsämaan pinta-alasta). Taloustoiminnan ulkopuolella on yhteensä 20 694 ha (16 % maa-alasta). Runsaammin avainbiotoopeiksi luokiteltiin purojen varsia, lähteitä sekä aarniometsiköitä. Luonnonsuojelullisesti arvokkaita alueita pyrittiin yhdistämään ekologisilla yhteyksillä.

Suunnitelmaan sisältyy ASIO-malliin perustuva metsien luontaista dynamiikkaa koskeva tarkastelu. Alueen metsä- ja kitumaiden arvioitiin jakaantuvan ASIO-mallin luokkiin siten, että A-luokkaa on 1 %, S-luokkaa 5 %, I-luokkaa 62 % ja O-luokkaa 32 %. Luokituksen avulla pyrittiin vertailemaan metsien teoreettista puulaji- ja ikärakennetta nykytilanteeseen. Vertailun perusteella asetettiin tavoitteet mm. eri puulajien osuuksiksi. Koivuvaltaisten metsien tavoiteosuudeksi asetettiin noin 6 % (20 ha/v) ja kulotuspinta-alaksi noin 10 ha/3 v. Vanhojen metsien osuus on pitkällä tähtäimellä 10 % metsämaan pinta-alasta. Luontaisen metsäpalodynamiikan avulla on myös esitetty yleiset metsänkäsittelymallit metsäpaloherkkyydeltään erilaisille kasvupaikoille. Metsienkäsittelyyn liittyy oleellisena osana myös säästöpuuston jättäminen. Metsienkäsittelyssä tavoitteiksi otettiin lehtipuuston sekä kuolleen ja palaneen puun lisääminen.

Tuleva vanhojen metsien suojelualue, soidensuojelualueet ja alueen muut luontokohteet muodostavat verkoston, jolla pyritään ensisijaisesti turvaamaan harvinaisten ja uhanalaisten lajien esiintyminen alueella. Kaksi laajahkoa suojelualuetta säilyttänevät suunnitelmajakson ajan (50 v) osan alueen vanhojen metsien lajiston populaatiosta. Alueen luontokohteet sekä ekologiset yhteydet parantavat osaltaan lajiston säilymismahdollisuuksia.

Suunnitelman vaikutukset alueen käyttöpuusuunnitteeseen on laskettu MELA-ohjelman avulla. Sen mukaan suunnitelman kokonaisvaikutus on suunnitteeseen 10 lähivuoden aikana noin 10 %, joka aiheutuu suurelta osin luontokohteista ja ekologisista yhteyksistä.