Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Valkeajärven alue-ekologinen suunnitelma


Tekijä: Leskinen Jukka

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2000

Julkaisusarja: Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja


Ulkoasu: 33 s.


Kieli: suomi


ISBN: 952-446-181-1

Tiivistelmä:

Alue-ekologinen suunnittelu on laajan metsäalueen kokonaisvaltaista suunnittelua, jolla pyritään sovittamaan yhteen erilaisia arvoja ja tavoitteita. Tämän suunnitelman tavoitteena oli kartoittaa Valkeajärven alueen erityisarvot ja niiden pohjalta muodostaa suunnitelma, joka mahdollistaa metsätalouden harjoittamisen luonto- ja virkistysarvoja heikentämättä. Virkistyskalastuspaikkana toimivan Valkeajärven lähiympäristölle päätettiin antaa suunnitelmassa erityistä painoarvoa.

Suunnitelma-alue sijaitsee Mikkelin maalaiskunnassa, n. 20 km Mikkelistä pohjoiseen. Alueen kokonaispinta-ala on 1 277 ha, josta talousmetsiä on 1 039 ha ja erikoismetsiä 238 ha. Erikoismetsiin sisältyy metsänjalostuksen maita ja vuokra-alueita. Alue kuuluu eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen lohkoon ja Kymijoen päävesistöalueeseen. Maaston korkeus vaihtelee 120–130 m mpy.

Alueen puusto on kuusivoittoista. Kuusivaltaisten metsien ja kuusisekametsien osuus on 57 % talousmetsien metsämaan pinta-alasta. Kuuselle ja koivulle sopivien kasvupaikkojen, tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden osuus on 70 % talousmetsien metsämaan alasta. Ruotsalaisella ASIO-mallilla laskien alueen mäntymetsien osuus olisi luonnontilassa 34 %, mikä vastaa hyvin nykyistä mäntymetsien osuutta (31 %).

Suunnitelma-alueen luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat osat löytyvät Valkeajärven pohjoispuolelta. Siellä on rehevä avosuo, Kärmesuo ja sen pohjoispuolella liito-oravan, kanahaukan ja pohjantikan elinympäristö. Liito-orava on valtakunnallisesti uhanalainen ja pohjantikka alueellisesti uhanalainen eläinlaji. Niiden elinympäristön ympärille muodostettiin monimuotoisuuden lisäämisalue, jossa lisätään lehtipuun, lahopuun ja palaneen puun määrää. Muista arvokkaista luontokohteista pinta-alallisesti suurimman ryhmän muodostavat metsälain mukaiset puronvarsimetsiköt. Vanhoja, 20 vuodella kiertoajan ylittäneitä metsiä oli kesällä 1999 4 % metsämaan alasta. Vaikka jatkossa metsiä uudistetaankin, tulee vanhojen metsien osuus kasvamaan kolmenkymmenen vuoden kuluessa 6 %:iin. Lehtimetsien pinta-alaosuus päätettiin kohottaa nykyisestä 95 hehtaarista 100 hehtaariin seuraavan kymmenvuotisjakson aikana. Tavoitteeksi asetettiin myös palaneen puun määrän lisääminen siten, että joka viides vuosi kulotetaan 5 hehtaarin ala. Tavoitteiden ja koko suunnitelman toteutumista seurataan viiden vuoden välein.

Suunnitelman taloudellisia vaikutuksia selvitettiin MELA-hakkuulaskelmalla, johon sisältyi kolme eri vaihtoehtoa. Erityisarvojen huomioon ottaminen vähentää hakkuumahdollisuuksia. Hakkuumahdollisuuksien välinen ero on suurimmillaan 25 % ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella, mutta kolmannella kaudella se on enää noin 10 %. Luonnon monimuotoisuuden ja myös kokonaisuuden kannalta parhaana kuitenkin pidettiin vaihtoehtoa, jossa kaikki erityisarvot otetaan hakkuumahdollisuuksia pienentävinä tekijöinä huomioon.

Päivitetty 12.09.2012

Saatavissa painettuna

Hinta: 8 €

Tiedustelut ja tilaukset