Ylläs-Aakenuksen alueen luonto

Kuusisto Anu (toim.)
Metsähallitus , Vantaa , 2003

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 141
Ulkoasu: 213 s.

Kieli: suomi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 952-446-368-7 (painettu)

Tiivistelmä:

Vuonna 1999 Metsähallitus käynnisti neljävuotisen Euroopan unionin Life Luonto -rahaston tukeman "Conservation of the Ylläs-Aakenus Western Taiga Forest Area in Lapland" (Taigametsä Life) -projektin. Osana projektia tehtiin luontokartoituksia, joiden tulokset tiivistettiin täksi julkaisuksi.

Ylläs-Aakenuksen Natura 2000 -alue (38 646 ha) on aarnimetsien ja soiden kirjomaa tunturierämaata, jossa eteläiset ja pohjoiset lajit kohtaavat. Yhdessä Pallas-Ounastunturin kansallispuiston kanssa alueet muodostavat edustavan poikkileikkauksen Lapin luonnosta.

Metsien osuus alueen pinta-alasta on 66 % ja soiden 24 %. Muun osan alueesta muodostavat lähinnä tunturikankaat, rakkakivikot ja vesistöt. Ylläs-Aakenustunturin suojelualue on kallioperältään ja topografialtaan vaihtelevaa, mikä näkyy myös metsien rakenteessa. Biotooppikartoituksen mukaan noin 90 % alueen metsistä on erirakenteisia ja vanhojen, yli 160-vuotiaiden, metsien osuus on noin 80 %.

Vesistöjen osuus Ylläs-Aakenuksen alueen pinta-alasta on alle 1 %. Alueella on kuitenkin monenlaisia vesistöjä, jotka lisäävät alueen monimuotoisuutta. Alueen purojen ja pienten jokien luonnontilaisuus on erinomainen, ja niitä, samoin kuin alueen luonnontilaisia lähteitä, voidaan pitää valtakunnallisesti arvokkaina luontotyyppeinä.

Kasvillisuudeltaan ja kasvistoltaan alueella sijaitsee monimuotoisia kohteita, jotka ovat arvokkaita jo kokonaisuuden takia eivätkä pelkästään uhanalaisten lajien tähden. Kaikkiaan alueelta löytyi kartoituksissa 28 putkilokasvilajia, jotka on luokiteltu joko valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisiksi, EU:n direktiivi- tai kansainvälisiksi vastuulajeiksi. Monet lajeista kuuluvat useampaan ryhmään. Eri puolilla Ylläs-Aakenuksen Natura 2000 -aluetta on myös korvaamattomia lahopuun sienten kasvupaikkoja. Kaikkiaan alueelta löytyi 108 kääpälajia, mikä on Lapin inventointien suurin lajimäärä. Löydetyistä käävistä 13 on luokiteltu uhanalaisiksi ja 17 silmälläpidettäviksi. Lisäksi tutkimuksissa löytyi kaksi tai kolme tieteelle todennäköisesti uutta kääpälajia. Jäkäläkartoituksissa löytyi yksi valtakunnallisesti uhanalainen sekä kuusi valtakunnallisesti silmälläpidettävää lajia ja sammalkartoituksissa 13 valtakunnallisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää sammallajia. Ylläs-Aakenuksen alueella on huomattava merkitys Keski-Lapin jäkälä- ja sammallajiston monimuotoisuuden suojelussa.

Linnuston kannalta erityisen merkittävä kokonaisuus ovat alueen laajat metsät - ne tarjoavat suojan ja pesimäpaikan lukuisille vanhojen metsien lajeille. Myös rehevät puronvarret ja suot ovat lintulajistoltaan rikkaita. Hyönteislajiston alueellisen monimuotoisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä elinympäristöjä Ylläs-Aakenuksen alueella ovat monipuoliset metsä- ja suoympäristöt. Sähkökoekalastustulosten perusteella muutamilla alueen pikkujoilla on merkitystä alkuperäisten taimenkantoja säilymiselle.

Lajistokartoitukset luovat pohjaa Ylläs-Aakenuksen alueen hoidon ja käytön pitkäjänteiselle suunnittelulle. Kartoitustietojen avulla voidaan esimerkiksi varmistaa, että alueen retkeilykäyttö ei uhkaa herkkiä luontotyyppejä ja uhanalaisia lajeja.

Päivitetty 15.03.2017  
a141

Sähköinen julkaisu:

a141.pdf (5.6 MB )

Saatavissa painettuna

Hinta: 20.00 €

Tiedustelut ja tilaukset