Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus. Loppuraportti osa 2: Ylä-Lapin luontotyypit

Sihvo Juha
Metsähallitus , Vantaa , 2002

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 137
Ulkoasu: 175 s.

Kieli: suomi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 952-446-355-5 (painettu)

Tiivistelmä:

Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoituksessa inventoitiin vuosina 1996-1999 kaikki Ylä-Lapin luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet, muut metsätalousalueen ulkopuolella olevat alueet sekä Urho Kekkosen kansallispuisto. Alueen pinta-ala on noin 2,6 miljoonaa hehtaaria, joka on lähes 30 % Metsähallituksen hallinnassa olevasta maa-alueesta. Projektin kokonaiskustannukset olivat 12,3 miljoonaa markkaa. Hankkeelle myönnettiin EU-rahoitusta 2 miljoonaa markkaa Urho Kekkosen kansallispuiston inventointia varten.

Luontokartoituksen perustulos on informaatio kartoitusalueen jokaisesta biotooppikuviosta, jotka on tallennettu paikkatietojärjestelmään. Tässä raportissa esitellään tulosten yhdistelmiä kunnittain sekä erikseen erämaa-alueille ja luonnonsuojelualueille. Luontokartoitusta vastaavia laajojen alueiden inventointeja on tehty Fennoskandiassa varsin vähän. Metsätaloudelliset kartoitukset eivät missään ulotu pohjoiselle tai Kölivuoriston tunturialueelle, vaikka kattavatkin usein havumetsäalueen sisällä olevat tunturit. Koko kartoitusalueen perustulosten lisäksi aineisto antaa suoraan tai siitä voidaan helposti johtaa uutta yleistä tietoa Ylä-Lapin kasvupaikoista ja ennen kaikkea metsänrajaekotonin puustosta.

Luontokartoituksen tuloksena on saatu tiedot paljakan kasvillisuustyypeistä. Routapaljakka kuvattiin ensimmäistä kertaa Suomessa ja sen esiintyminen kartoitettiin. Ylä-Lapin tunturikoivikoista noin 98 % sijaitsee kartoitusalueella, mikä antaa mahdollisuuden Suomen tunturikoivikoiden analysointiin kattavien kuviotietojen pohjalta. Sulkeutuneen havumetsän ja paljakan välinen vaihettumisvyöhyke (puustoalueet) on ensimmäistä kertaa kartoitettu yksityiskohtaisesti. Puustoalueiden perusteella on kuvattu männyn ja tunturikoivun puu- ja metsänrajoja.

Luontokartoitustietoa tarvitaan sekä yleisluontoisen että yksityiskohtaisen luonnonvarojen ja alueiden suunnittelun perustiedoksi. Inventoinnin tulokset ovat hyvä perusta pitkäaikaisten globaalien muutosten seurannalle. Lisäksi puuston ja muun kasvillisuuden muutosten avulla voidaan seurata yleisellä tasolla ilmansaasteiden vaikutuksia, tunturimittarin ja muiden hyönteisten aiheuttamia muutoksia, poron laidunnuksen vaikutusta, metsäpalojen vaikutuksia sekä rakentamisen, maastoliikenteen ja puun käytön aiheuttamia muutoksia.

Lisätietoja:

Loppuraportin 1 osa: projektikuvaus on julkaistu Sarjassa A nro 130.

Päivitetty 13.11.2017  
a137

Sähköinen julkaisu:

a137.pdf (17 MB )

Saatavissa painettuna

Hinta: 15.00 €

Tiedustelut ja tilaukset