Painos loppunut

Kaldoaivin erämaa-alueen ja Sammuttijängän-Vaiojoenjängän soidensuojelualueen luonto, käyttö ja paikannimistö

Tynys Tapio, Stolt Elina (toim.)
Metsähallitus , Vantaa , 2004

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 144
Ulkoasu: 345 s.

Kieli: suomi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 952-446-384-9 (painettu)

Tiivistelmä:

Tässä perusselvityksessä esitellään Utsjoen ja Inarin kuntien alueella sijaitsevien Kaldoaivin erämaa-alueen ja Sammuttijängän-Vaijoenjängän soidensuojelualueen luontoa, käyttöä sekä paikannimistöä. Alueiden yhteispinta-ala on 344 700 hehtaaria. Kaldoaivin erämaa-alue on Suomen laajin erämaa-alue ja Sammuttijänkä-Vaijoenjänkä Suomen laajin soidensuojelualue. Alueet kuuluvat Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotukseen.

Kaldoaivin ja Sammuttijängän alue on maisemiltaan vaihteleva. Tunnusomaista on vesistöjen runsaslukuisuus, soisuus, topografinen vaihtelu ja tunturikoivikot. Mäntyä kasvaa kapeana nauhana alueen eteläosassa. Alueen vedet kuuluvat kolmeen Jäämereen laskevaan vesistöön: Tenojoen vesistöön, Näätämöjoen vesistöön ja pieni osa Iijärven eteläpuolisista vesistä Paatsjoen vesistöön. Alueen järvistä suurimmat ovat Iijärvi, Pautujärvi ja Vetsijärvi. Alueen vedet ovat karuja ja kirkkaita.

Alue on paikkakuntalaisille tärkeä poronhoito-, metsästys-, kalastus- ja virkistysalue. Alueilla laiduntavat porojaan Kaldoaivin, Näätämön ja Muddusjärven paliskunnat sekä pienellä osalla myös Vätsärin paliskunta.

Ulkopaikkakuntalaisista virkistyskävijöistä alueella liikkuvat kesäisin omatoimiset eräretkeilijät Sevettijävi-Pulmankijärvi-reitillä sekä kalastajat Näätämöjoella. Kaldoaivin ja Sammuttijängän alueet ovat myös melko suosittua riekonpyyntialuetta. Sinne myydään kiintiöidysti pienriistalupia pääasiassa paikallisten matkailuyrittäjien kautta. Kevättalvella alueen kelkkaurilla liikkuu jonkin verran moottorikelkkailijoita.

Alueella ei ole ympärivuotista asutusta. Kaldoaivin erämaa-alueella on kuusi kulkijoiden käytettävissä olevaa Metsähallituksen huoltamaa autiotupaa; soidensuojelualueella ei ole autiotupia. Lisäksi on paliskuntien paimentopaikkoja, poronhoidon, metsästyksen, kalastuksen, keräilytalouden ja rajavartiolaitoksen tukikohtia sekä luontaiselinkeinolain ja kolttalain mukaisia tukikohtia.

Alueen paikannimistö on säästynyt ulkopuolisilta vaikutteilta paremmin kuin muiden alueiden paikannimistöt Lapissa etenkin alueen pohjoisosassa Utsjoella, joka on saamelaisenemmistöinen kunta. Alueen eteläosa on alunperin inarinsaamenkielistä aluetta, jossa inarinsaame on nykyisin vähemmistönä suomenkielisiin nähden.

Päivitetty 13.07.2016  
a144

Sähköinen julkaisu:

a144.pdf (16 MB )