Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Kaldoaivin erämaa-alueen kallio- ja maaperä sekä vesisöt


Tekijä: Manner Raimo, Puro Annukka

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1999

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 110


Ulkoasu: 64 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-161-7 (painettu)

Tiivistelmä:

Tässä selvityksessä kuvataan Kaldoaivin erämaan ja Sammuttijängän–Vaijoenjängän soidensuojelualueen kallio- ja maaperää, korkeussuhteita ja vesistöjä. Työ on tehty perustaksi erämaalle ja soidensuojelualueelle laadittaville hoito- ja käyttösuunnitelmille.

Suurin osa alueesta on yli 2,6 miljardia vuotta vanhan poimuvuoriston juuriosaa. Sitä edustavat nykyään pääosin vaaleat, heterogeeniset graniitti- eli pohjagneissit. Tähän kompeksiin tuovat vaihtelua Kuorboaivin ja Opukasjärven liuskealueet. Kolmas suuri kivilajiryhmä muodostuu eri-ikäisistä syväkivistä. Alueen suurimpia syväkiviyksiköitä ovat Vetsijoen, Petsikkovaaran ja Èuomasvárrin gabromassiivit.

Viimeisen jääkauden väistyessä jään vetäytymissuunta oli lounaasta koilliseen. Tämä suunta näkyy selvästi maastossa. Esimerkiksi sukkulamaiset drumliinit ja niiden väliset suojuotit kulkevat lounaasta koilliseen viuhkamaisena muodostumana. Myös harjut kulkevat yleensä tässä suunnassa. Kaldoaivin erämaa-alueelle ovat tyypillisiä myös suuntautumattomat kumpumoreenit.

Erämaa-alue on enimmäkseen 200–300 metrin korkeuteen nousevaa puutonta tai harvahkon tunturikoivikon peittämää ylänköä. Muutamat tunturit kohoavat yli 400 metrin korkeuteen. Pulmankijärvi erämaan pohjoisrajalla on ainoastaan 15 metriä meren pinnan yläpuolella.

Kaldoaivin erämaa on järvien lukumäärän perusteella Suomen runsasjärvisintä aluetta. Järvet ovat kuitenkin yleensä pieniä ja matalia, joko kirkasvetisiä tai humuksen lievästi ruskeaksi värjäämiä. Suurin järvi on lähes saareton Iijärvi, ja se on myös syvin (28 m).

Erämaan vedet kuuluvat kolmeen päävesistöalueeseen. Tenon ja Näätämöjoen vesistöalueiden raja kulkee melko tarkkaan Utsjoen ja Inarin kunnan rajaa (tai paremminkin kunnanraja on muodostunut vedenjakajalle). Paatsjoen vesistöalueeseen kuuluu ainoastaan laaja Pautujärvi ympäristöineen sekä pieni alue Petsikolla.

Vesien puskurikyky happamoitumista vastaan on yleensä hyvä ja happamuus lähellä neutraalia. Kevättulvien aikana vedet samenevat ja niiden rauta- ja ravinnepitoisuudet kohoavat korkeiksi.

Päivitetty 26.04.2019
a110

Sähköinen julkaisu:

a110.pdf (5.8 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset