Julkaistu ainoastaan pdf-muodossa

Uudet menetelmät tehostavat saimaannorpan suojelua ja kannanseurantaa muuttuvassa ilmastossa

Auttila Miina, Heikkilä Pekka, Koskela Jouni, Kunnasranta Mervi, Marttinen Ismo, Niemi Marja, Tiilikainen Raisa, Sipilä Tero
Metsähallitus , Vantaa , 2016

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 223
Ulkoasu: 20 s.

Kieli: suomi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 978-952-295-163-2 (pdf)

Tiivistelmä:

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on uhanalainen alalaji, jonka kannan koko on nykyään noin 320 yksilöä. Sen suurimpia uhkia ovat kalanpyydyskuolleisuus, ilmastonmuutos sekä pieni ja hajanainen kanta. Norpan lisääntymismenestys on riippuvainen riittävästä jää- ja lumipeitteestä, koska emo synnyttää kuutin lumipesän suojaan. Ilmastonmuutos heikentää norpan pesintäolosuhteita lisäten poikaskuolleisuutta. Lisäksi se heikentää lumipesiin perustuvan kannanarvioinnin luotettavuutta. Tässä raportissa esitetään talvien 2014-2015 aikana kertyneet kokemukset apukinosten ja pesäpaikkojen vedenalaiskartoitusten toimivuudesta osana saimaannorpan suojelua.

Talvet 2014 ja 2015 olivat lumiolosuhteiltaan heikot, minkä vuoksi ennen lisääntymiskausien alkua Saimaalle kasattiin yhteensä 307 apukinosta parantamaan norppien lisääntymismenestystä. Apukinosten todettiin olevan tehokas suojelukeino ja soveltuvan hyvin paikallisten, tehtävään perehdytettyjen vapaaehtoisten toteutettavaksi. Valtaosa (> 75 %) apukinoksista kelpasi norpalle pesäpaikaksi ja yli 90 % havaituista poikasista syntyi apukinoksiin vuonna 2014, joka oli poikkeuksellisen lauha. Apukinosten ansiosta pesäpoikaskuolleisuus jäi selvästi alemmaksi kuin aikaisempina heikkolumisina talvina. Hankkeen aikana havaitun kinosten liian varhaisen sulamisen ehkäisemiseksi tulisi apukinosten sijaintipaikkoja suunniteltaessa hyödyntää entistä paremmin kinokselle lisävarjoa tarjoavat pohjoisrannat ja tehdä kinoksista mahdollisimman suuria.

Jäiden lähdön jälkeen järven pohja tarkistettiin istukoita ja kuolleita kuutteja etsien 300 pesäpaikan ympäriltä. Pesäpaikkojen vedenalaistarkistukset paransivat pesälaskentojen tarkkuutta sekä syntyneiden poikasten että kuolleisuuden osalta. Sukellusten merkitys kannanseurantaa tarkentavana menetelmänä korostuu heikkolumisina talvina, jolloin pesien havaitseminen ja tunnistaminen on vaikeaa. Kahden hankevuoden aikana seitsemän pesään kuolleen kuutin jäännökset löydettiin sukeltamalla, mikä on noin 40 % noiden vuosien havaitusta pesäpoikaskuolleisuudesta.

Ilmastonmuutoksen vuoksi uusien suojelu- ja seurantamenetelmien käyttöönotto on tullut ajankohtaiseksi ja suojelutoimien kohdistaminen poikasten selviytymisen parantamiseen on tällä hetkellä tehokkain keino taata saimaannorppakannan kasvu. Tämän raportin tulosten perusteella apukinosmenetelmän vakiinnuttaminen saimaannorpan suojelukeinona on suositeltavaa.

Päivitetty 07.11.2016  
a223

Sähköinen julkaisu:

a223.pdf (1.6 MB )