Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Kasvien ja päiväperhosten esiintyminen luonnontilaisilla ja ojitetuilla soilla


Tekijä: Uusitalo Anna, Kotiaho Janne S., Päivinen Jussi, Rintala Teemu, Saari Veli

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2006

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 157


Ulkoasu: 44 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-518-3 (pdf)

Tiivistelmä:

Suomaita on ojitettu Suomessa runsaasti metsänkasvatusta varten. Eniten ojituksia on tehty eteläisessä Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla. Ojituksella on laaja ja pitkäaikainen vaikutus soiden kasvi- ja eläinlajistoon.

Tutkimuksessa selvitettiin kenttä- ja pohjakerroksen kasvilajien peittävyyden sekä päiväperhosten esiintymisen eroja luonnontilaisten ja ojitettujen soiden välillä. Tutkimus toteutettiin Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa yhdeksällä suoalueella, joilla oli tämän tutkimuksen jälkeen alkamassa soiden ennallistamishankkeita. Maastotutkimukset tehtiin kesällä 2003. Tutkimusalueilla suoritettiin päiväperhosten linjalaskenta kerran viikossa koko kesän ajan. Perhoslinjoilla sijaitsevilta kasvillisuusaloilta inventoitiin kenttä- ja pohjakerroksen lajisto.

Tutkimuksessa havaittiin, että kenttäkerroksen kasvillisuuden lajimäärä on luonnontilaisilla soilla suurempi kuin ojitetuilla soilla. Tyypilliset suokasvilajit olivat taantuneet ojituksen seurauksena. Metsäiset lajit ja osa soiden mätäspinnan lajeista oli hyötynyt ojituksesta. Useat soilla yleisesti esiintyvät saralajit (Carex spp.) ja rahkasammallajit (Sphagnum spp.) olivat vähentyneet ojituksen jälkeen. Varvuista mm. vaivaiskoivu (Betula nana), suopursu (Ledum palustre) sekä useat Vaccinium-suvun lajit olivat runsastuneet ojituksen myötä.

Päiväperhosten osalta suoperhosten yksilö- ja lajimäärät olivat ojitetuilla soilla pienempiä kuin luonnontilaisilla soilla. Muilla kuin suoperhosilla eroa luonnontilaisten ja ojitettujen soiden välillä ei havaittu. Ojituksen myötä taantuneita suoperhoslajeja olivat mm. suohopeatäplä (Boloria aquilonaris), rahkahopeatäplä (Clossiana frigga), saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) ja suokirjosiipi (Pyrgus centaureae). Eräät yleiset ja useissa erilaisissa elinympäristöissä elävät perhoslajit, kuten pursuhopeatäplä (Clossiana euphrosyne) ja sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni), olivat runsastuneet ojituksen myötä.

Karuilla soilla ojituksen jälkeiset lajistomuutokset ovat merkittäviä, vaikkakin suhteellisen hitaita. Soiden kasvi- ja päiväperhoslajien taantuminen voidaan pysäyttää soita ennallistamalla.

Päivitetty 5.06.2012
a157

Sähköinen julkaisu:

a157.pdf (3.4 MB)