Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Kaukokartoitusmenetelmät, kasvillisuuden tyypittely ja kuviokoko kasvillisuuskartoituksissa


Tekijä: Kotiluoto Riitta, Toivonen Heikki

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1997

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 82


Ulkoasu: 73 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-039-4 (painettu)

Tiivistelmä:

Tässä selvityksessä on käsitelty väärävärikuvien ja satelliittikuvien käyttöä kasvillisuuskartoituksissa, erilaisten tyypittelyjen välisiä eroja sekä kartoitettavien kuvioiden optimikokoa. Lisäksi selvityksen loppuosassa esitetään ehdotus ilmavalokuvien avulla tehtävän kasvillisuuskartoituksen toimintamallista. Selvityksessä käytetty aineisto on kerätty Helvetinjärven ja Torronsuon kansallispuistojen kasvillisuuskartoituksen aikana vuosina 1992-1994.

Väärävärikuvat osoittautuivat hyviksi apuvälineiksi kasvillisuuskartoituksia tehtäessä. Ne auttoivat esiselvityksen tekemisessä alueesta ja kuviorajojen piirtämisessä maastossa. Vaikka vesialueet, lehtipuut, havupuut, kalliot ja avosuot erottuivat väärävärikuvista selvästi, kasvillisuustyyppien tunnistaminen suoraan väärävärikuvista oli vaikeaa. Satelliittikuvat eivät pystyneet toistamaan pienipiirteistä kasvillisuutta riittävän tarkasti, jotta niistä olisi ollut hyötyä käytännön kartoitustyössä. Metsätalouskartan ja kasvillisuuskartan vertailu osoitti, että metsätalouskartan kuviointi oli huomattavasti yleistävämpi ja jätti kuvioimatta useita pienialaisia metsiköitä. Kasvillisuuskartan pohjakasvillisuuteen pohjautuva tyypittely luokitteli kuviot myös keskimäärin ravinteisemmiksi kuin metsätalouskartan puustoon pohjautuva tyypittely. Kasvillisuuskartassa käytettävä kuviokoko oli hyvin pitkälle riippuvainen kartoituksen tavoitteista. Hyvin pienipiirteisessä maastossa liian suuri minimikoko vähensi pienialaisina kuvioina esiintyvien kasvillisuustyyppien määrää kasvillisuuskartassa. Helvetinjärvellä ja Torronsuolla nämä pienialaiset kuviot olivat tyypillisesti lehtoja, lehtomaisia kankaita, erilaisia korpia ja korpirämeitä, joiden kuvioiminen oli kuitenkin ensiarvoisen tärkeää.

Ilmakuvien pohjalta tehtävä kasvillisuuskartoitus on monivaiheinen tapahtuma, joka voidaan toteuttaa seuraavasti: 1. Kartoituksen päämäärien asettaminen ja menetelmistä päättäminen , mm. käytettävä tyypittely, kuviokoko ja kartoitusmittakaava. 2. Esivalmistelut. Tutustutaan käytettävissä olevaan aineistoon sekä tehdään alustava ennakkokuviointi. 3. Lyhyt vierailu kartoitusalueelle kokonaiskuvan saamiseksi ja ilmavalokuvatulkinnan selventämiseksi. 4. Lopullinen ennakkokuviointi. 5. Maastotyöskentely, jonka aikana mm. tarkistetaan ennakkokuvioinnin kuviorajat, tehdään kasvillisuuden tyypittely sekä kerätään puusto- ja kasvillisuustietoja. 6. Lopullisen kartan piirtämminen ja selvityksen kirjoittaminen.

Lisätietoja:

Osa liitteistä puuttuu.

Päivitetty 4.02.2019
a82

Sähköinen julkaisu:

a82.pdf (2.9 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset