Uutuus Julkaistu ainoastaan pdf-muodossa

Saaristolinnuston historia, kannankehitys ja nykytila Turun saaristossa / Skärgårdsfågelfaunans historia, utveckling och nuläge i Åbo skärgård

Vösa Roland, Högmander Jouko, Nordström Mikael, Kosonen Emma, Laine Jarmo, Rönkä Mia, von Numers Mikael
Metsähallitus , Vantaa , 2017

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 226
Ulkoasu: 310 s.

Kieli: suomi, ruotsi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 978-952-295-200-4 (pdf)

Tiivistelmä:

Tässä julkaisussa esittelemme 39 saaristolintulajin kannanmuutoksen ja levinneisyyden Turun saaristossa aina 1700-luvulta nykypäivään asti. Historiallisten lähteiden ohella tulokset pohjautuvat saaristolintuseurantaan, johon kuuluu yhteensä 447 saarta ja luotoa. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti viimeaikaisiin saaristolintukantojen muutoksiin. Saaristolintujen kannanmuutos laskettiin TRIM-ohjelmalla, joka on populaatioiden kannanmuutosten arvioimiseen suunniteltu tietokoneohjelma. Keskeiset tulokset on esitetty liitteissä.

Suurimmalla osalla saariston lintulajeista pesimäkannat ovat Turun saaristossa joko kasvaneet tai pysyneet vakaina viime aikoina. Eräät uhanalaiset lajit, kuten selkälokki Larus fuscus ja tukkakoskelo Mergus serrator näyttävät pärjäävän täällä muita saaristoalueita paremmin. Selvästi taantuneita lajeja on viisi: merihanhi Anser anser, haahka Somateria mollissima, karikukko Arenaria interpres, harmaalokki Larus argentatus ja merilokki Larus marinus. Merihanhea lukuun ottamatta nämä lajit ovat vähentyneet voimakkaasti Suomen rannikkoalueilla 1990-luvulta lähtien.

Tutkimusten mukaan merikotka Haliaeetus albicilla, minkki Neovison vison ja supikoira Nyctereutes procyonoides ovat suuresti vaikuttaneet saariston eliöyhteisöihin. Haahkakannan romahdus Turun saariston mereisimmissä osissa johtuu mitä ilmeisimmin merikotkan saalistuksesta. Merikotkan runsastuminen on luultavasti vaikuttanut myös merihanhen ja ristisorsan Tadorna tadorna parimääriin ja esiintymiseen laskenta-alueilla. Muita saaristolintuihin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. Itämeren rehevöityminen, ympäristömyrkyt, öljypäästöt, muu ihmistoiminta ja muutokset talvehtimisalueilla.

Monen uhanalaisen saaristolintulajin hyvään tilaan ovat vaikuttaneet ulkosaariston vuosittaiset pienpetopyynnit, jossa alueelta on poistettu minkkejä sekä pienemmissä määrin supikoiria ja kettuja Vulpes vulpes. Pienpetojen poistamisesta ovat hyötyneet erityisesti tukkasotka Aythya fuligula, pilkkasiipi Melanitta fusca, tylli Charadrius hiaticula, karikukko, merikihu Stercorarius parasiticus, kalalokki Larus canus, lapintiira Sterna paradisaea, lapasorsa Anas clypeata ja sinisorsa Anas platyrhynchos. Pienpetojen tehopyynti on ollut siten yksi keskeinen tekijä ulkosaariston lintukantojen suojelussa. Laajan ja monipuolisen saariston ansiosta Turun saaristo on lajirikkaudessa ja parimäärissä mitattuna maamme arvokkaimpia saaristolintualueita.

Sammandrag

I denna publikation presenterar vi förändringar i bestånden och utbredningen av 39 skärgårdsfågelarter från 1700-talet fram till idag. Vid sidan om de historiska källorna bygger resultaten på skärgårdsfågeltaxeringar, på sammanlagt 447 holmar och skär. Undersökningen koncentrerades i synnerhet till de förändringar som skett nyligen. Förändringarna i bestånden estimerades med programmet TRIM. De centrala resultaten av analyserna presenteras i bilagan.

De häckande bestånden har vuxit eller hållits på en stabil nivå för största delen av skärgårdsfågelarterna i Åbo skärgård. Vissa utrotningshotade arter, såsom silltrut Larus fuscus och småskrake Mergus serrator verkar här klara sig bättre än i andra skär­gårdsområden. Tydligt minskade arter är fem: grågås Anser anser, ejder Soma­teria mollissima, roskarl Arenaria interpres, gråtrut Larus argentatus och havstrut Larus marinus. Alla förutom grågåsen har minskat kraftigt längs med Finlands kustområden sedan 1990-talet.

Enligt undersökningar har predation av havsörn Haliaeetus albicilla, mink Neovison vison och mårdhund Nyctereutes procyonoides i stor grad påverkat organismsamhällena i skärgården. Ejderstammens krasch i de marinaste delarna av Åbo skärgård beror med stor sannolikhet på predation av havsörn. Ökningen av havsörnsstammen har troligen påverkat även parantalen och förekomsten av grågås och gravand Tadorna tadorna i taxeringsområdena. Övriga faktorer som påverkar skärgårdsfåglarna är bl.a. Östersjöns eutrofiering, miljögifter, oljespill, övrig inverkan av människa och förändringar i övervintringsområden.

För den gynnsamma statusen av flera skärgårdsfågelarter har de årliga decimeringarna av små rovdjur i ytterskärgården inverkat, då man avlägsnat minkar samt mindre antal mårdhundar och rävar Vulpes vulpes. Speciellt vigg Aythya fuligula, svärta Melanitta fusca, störres strandpipare Charadrius hiaticula, roskarl Arenaria interpres, labb Stercorarius parasiticus, fiskmås Larus canus, silvertärna Sterna paradisaea, skedand Anas clypeata och gräsand Anas platyrhynchos har gynnats av decimeringen av små rovdjur, vilken varit en av de centrala faktorerna i skyddet av ytterskärgårdens fågelbestånd. Mätt i antalet arter och par är Åbo skärgård ett av de värdefullaste skärgårdsfågelområdena i vårt land.

Lisätietoja:

Raporttiin tehtiin pieniä korjauksia 15.11.2017.

Päivitetty 15.11.2017  
a226

Sähköinen julkaisu:

a226.pdf (12 MB )