Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Koitajoen alue-ekologinen suunnitelma


Tekijä: Kammonen Arto, Eisto Kaija, Tuhkalainen Kyösti, Kainulainen Kalevi, Leppänen Pekka, Väänänen Anne

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1999

Julkaisusarja: Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja


Ulkoasu: 54 s.


Kieli: suomi


ISBN: 952-446-100-5

Tiivistelmä:

Alue-ekologinen suunnittelu pyrkii sovittamaan yhteen erilaiset suunnittelualueeseen kohdistuvat metsänkäyttövaatimukset. Koitajoen suunnitelma painottuu monimuotoisuuden säilyttämisen ja metsätalouden yhteensovittamiseen. Osallistavan suunnittelun palaute painottui sosio-ekonomisiin mielipiteisiin kuten työllisyyden ylläpitämiseen ja metsästys-, kalastus- ja virkistysmahdollisuuksien säilyttämiseen ja parantamiseen myös luonnonsuojelualueilla.

Koitajoen alue-ekologinen suunnittelu aloitettiin vuonna 1995 Suomen itäisimmässä kolkassa 22 550 hehtaarin alueella. Maastotiedot kerättiin metsätaloussuunnittelun yhteydessä. Kuvioilta arvioitiin moni-mittausmenetelmällä kuollut ja lahopuu sekä havainnoitiin monimuotoisuuden indikaattoreita. Koitajoen latvaosat rantoineen on suunnittelualuetta halkova maisemallisesti, ekologisesti ja virkistyskäytöllisesti merkittävä elementti.

Alueella on ollut jo aikaisemmin kolme lakisääteistä suojelualuetta: Koivusuon luonnonpuisto sekä Ruosmesuo-Hanhisuon ja Ristisuon soidensuojelualueet, joiden yhteispinta-ala on 3 962 ha. Alue-ekologisen suunnittelun tuloksena esitetään alueen sydämeen perustettavaksi noin 5 900 hehtaarin Koitajoen suojelualue, joka lisäyksineen yhdistää aiemman kirjavan suojelualuemosaiikin laajaksi kokonaisuudeksi. Lisäksi alueella on vanhojen metsien suojeluohjelman kohteita sekä aarnialueita, joten suojelualueiden pinta-ala nousee 6 373 hehtaariin, mikä on noin 28 % suunnittelualasta. Suojelualueverkkoa tukee talousmetsien yli 2 000 hehtaarin ekologinen yhteysverkosto.

Koitajoen metsienkäytön historiaa leimaa voimakas kaskeaminen ja metsäpalot, joten kangasmailta ei juuri löydy palamatonta paikkaa. Ensimmäiset kaupalliset hakkuut ovat olleet 1850-luvulla. Runsaasti lahopuuta (yli 20 m3/ha) sisältäviä metsiä on talousmetsissä 328 ha ja luonnonsuojelualueilla tai -varauksissa 753 ha. Suojeltavaksi esitetyiltä alueilta onkin löytynyt 57 valtakunnallisesti ja 10 alueellisesti uhanalaista, pääasiassa lahopuuta suosivaa eliölajia sekä 45 Suomelle uutta hyönteislajia.

Alle 60-vuotiaiden metsien osuus talousmetsistä on 72 %. Yli 130-vuotiaat metsät, joita on 2 792 ha, ovat pääasiassa puhtaita männiköitä tai mäntyvaltaisia sekametsiä. Vanhoista metsistä 1 800 ha on suojelualueilla ja talousmetsien ekologiseen verkostoon kuuluu noin 560 ha. Vanhojen metsien tavoiteosuus on 17 % ja lehtipuuvaltaisten metsien tavoiteosuus 4 % metsämaan pinta-alasta. Kulotustavoitteeksi asetettiin 10 ha viisivuotiskausittain.

Taloudellisia vaikutuksia aiheutuu kahdesta päätekijästä: 1. Aikaisemmin suojelualueisiin tai suojeluohjelmaesityksiin kuulumattomia talousmetsiä siirtyy ehdotettujen luonnonsuojelualuelisäysten myötä pois metsätalouskäytöstä ja 2. talousmetsiin tulee käyttörajoituksia. Ehdotettujen luonnonsuojelualuelisäysten vähentävä vaikutus hakkuumahdollisuuksiin arvioidaan olevan noin 10-15 prosenttia. Sen lisäksi talouskäyttöön jäävien metsien erilaiset käyttörajoitukset vähentävät hakkuumahdollisuuksia noin 25 % parin ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana. Teoreettinen kokonaisvaikutus välittömään työllistämiseen on noin 4 henkilötyövuotta.

Päivitetty 11.09.2012

Saatavissa painettuna

Hinta: 8 €

Tiedustelut ja tilaukset