Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Kulhanvuoren luonnonsuojelualueen kasvillisuus


Tekijä: Suikki Anneli

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1998

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 89


Ulkoasu: 93 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-062-9 (painettu)

Tiivistelmä:

Kulhanvuori on yksi Etelä-Suomen vanhojen metsien suojelualueista. Alue sijaitsee Saarijärvellä Keski-Suomessa, ja sen pinta-ala on n. 510 hehtaaria. Kulhan alueeseen kuuluu Kiviharjun-Kulhanvuoren harjumuodostuma, Syväojan rotkolaakso, pieniä suorantaisia lampia, kangasmetsiä ja suoalueita.

Tämän selvityksen tavoitteena oli Kulhanvuoren alueen kasvillisuuden kartoittaminen ja mahdollisen ennallistamistarpeen arviointi. Menetelmänä oli Metsähallituksen biotooppi- ja kasvillisuuskartoitus.

Suurin osa Kulhan alueesta on metsiä. Metsät ovat tyypillisiä keskiboreaalisen vyöhykkeen puolukka-mustikkatyypin kankaita. Suot ovat alueen toiseksi yleisin biotooppi, ja tyypillisiä soita ovat rämeet ja korpirämeet. Vaihtelua Kulhan alueen luontoon tuovat kalliot, jyrkänteet, kallioiden karut kanervikot ja jäkäliköt, rehevät korvet, aukeat nevat, lammet, puronvarsien lehdot ja vanha niitty.

Osa metsistä on ollut talouskäytössä, luontaisesti syntyneitä on n. 53 % kaikista kangasmetsistä. Viimeisimmät hakkuut alueella on tehty 1980-luvun lopussa mm. Hupelin alueella. Alueen soita on uudis- ja kunnostusojitettu mm. vuosina 1951, 1966, 1971 ja 1981. Soista on edelleen luonnontilassa hieman yli puolet, 54%. Laajimmat yhtenäiset ojittamattomat suoalueet ovat Pärelamminnevalla alueen luoteisosassa ja Hupelin ympäristössä suojelualueen koilliskulmassa.

Kulhanvuoren alueen erikoisuuksia on itse Kulhanvuori, korkea harjumuodostuma, joka kohoaa n. 60 metriä viereisen lammen, Pienen Mustan pintaa korkeammalle. Vuoren laella on ollut kivikautinen asuinpaikka, samoin Ison Mustan rannassa lammen pohjoispäässä. Erikoinen muodostuma on myös Syväojanrotko, n. 20 metriä leveä rotkomuodostuma, jonka seinämät ovat pystysuoria kallioita. Rotkon pohjalla kivilouhikossa virtaa puro, Syväoja, joka yhtyy alueen itäpuolella Pienen Mustan laskupuroon Konttijoeksi. Sekä Kulhanvuoren että Syväojan kautta kulkee Keski-Suomen maakuntauran eräreitti. Kulhan alue on perinteisesti ollut suosittu retkeily- ja virkistyskohde, jopa siinä määrin, että paikoin harjun rinteet ovat kuluneet kasvittomiksi.

Kulhan alueen luonnontilaiset alueet muodostavat hyvän rungon vanhojen metsien suojelulle. Ennallistettavia kohteita on sekä kangasmailla että soilla. Etenkin istutetuilla ja peratuilla taimikkoalueilla voitaisiin käynnistää luonnollinen sukkessio kulottamalla tai nykyistä puustoa poistamalla. Soiden ennallistaminen on kiireellisintä Hirvikorven alueella, jossa ojat tukkimalla voidaan koko suon valuma-alue palauttaa vesitaloudeltaan luonnontilaan. Nykyisen suojelualuerajauksen ulkopuolelle jää joitakin alueita, jotka tulisi liittää mukaan suojelualueeseen. Tällaisia alueita on mm. Ison Mustan ja Kangaslammen välissä sekä Pärelamminnevan luoteispuolella. Jonkin matkan päässä Kulhan luoteispuolella on myös kolme yksityismailla sijaitsevaa vanhojen metsien suojeluun ehdotettua kohdetta. Mikäli kohteet suojellaan, ne tulisi liittää Kulhanvuoren kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi.

Lisätietoja:

Sivuja puuttuu.

Päivitetty 5.02.2019
a89

Sähköinen julkaisu:

a89.pdf (4.6 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset