Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Kuusamon Valtavaaran seudun maalinnuston rakenne ja vuosivaihtelu vuosina 1988-1992


Tekijä: Mäkelä Jyrki

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1994

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 20


Ulkoasu: 52 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 951-47-9011-1 (painettu)

Tiivistelmä:

Tutkimuksessa kuvattiin Valtavaaran seudun maalintuyhteisön rakennetta sekä yhteisö- ja populaatiotason vuosivaihtelua. Tutkimusalue sijaitsee Kuusamossa Pyhävaaran, Rukan, Valtavaaran ja Konttaisen muodostamalla vaaraketjulla (66o 10´ N, 29o 04´ E). Seudun metsät ovat säilyneet kohtuullisen alkuperäisinä lukuunottamatta Rukan aluetta. Aineisto saatiin kulkemalla vuosina 1988-1992 25 km:n mittaiset vakioreitit linjalaskentamenetelmää käyttäen.

Lintuyhteisön vuosivaihtelua kuvattiin kokonaistiheyden (D), rarefraktiomenetelmällä lasketun odotetun lajimäärän (S´), näytekoolla korjatun diversiteetin (H´) ja diversiteetin tasaisuusindeksin (J´) vaihtelukertoimien CV sekä yhteisön rakennevaihteluindeksin rD ja lajivaihtuman T avulla. Lajikohtaista vuosivaihtelun suuruutta kuvattiin tiheyden vaihtelukertoimen CV(D) avulla. Tutkimuksessa selviteltiin lajien runsaudenvaihtelun suuruutta, suuntaa sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkittiin mm., kuinka paljon havaitusta vuosivaihtelusta on todellista ja kuinka paljon epätäydellisestä otannasta johtuvaa.

Linjalaskennoissa tavattiin yhteensä 3721 lintuparia ja 74 maalintulajia. Yhteisön keskimääräinen tiheys oli 87.5 p/km2. Alueen linnustolla havaittiin olevan merkittävä linnustonsuojelullinen arvo. Vanhojen metsien lajisto on runsaslukuinen. Linnustoon kuuluu valtakunnallisesti erittäin harvinaisia lajeja, mm. itäinen sinipyrstö (Tarsiger cyanurus), jota tavataan koko läntisen Euroopan alueelta varmimmin Valtavaaralta. Rukalla linnusto poikkeaa selvästi luonnontilaisten vaara-alueiden linnustosta.

Otantavirheillä oli merkittävä vaikutus havaitun kannanvaihtelun suuruuteen. Mitä harvalukuisempi laji oli, sitä enemmän lajin runsaudessa oli pseudovaihtelua. Koko Suomessa pesivien lajien kannat pysyivät vakaampina kuin levinneisyysalueensa reunalla esiintyvien lajien. Lajin esiintymisen säännöllisyys ja keskittyminen selittivät osan lajin kannanvaihtelun suuruudesta. Myös muuttosää ja kuusen siemensato vaikuttivat kannanvaihteluihin. Tutkimuksen lopussa esitetään vuosivaihteluilmiöitä, jotka tulisi huomioida linnustoarvioinneissa ja niiden tulosten tulkinnassa.

Päivitetty 15.03.2017
a20

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset