Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Käsivarren erämaa-alueen virkistyskävijät kesäkuusta 1996 toukokuuhun 1997


Tekijä: Kajala Liisa

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2000

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 125


Ulkoasu: 95 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-251-6 (painettu)

Tiivistelmä:

Tutkimuksessa tarkastellaan Käsivarren erämaa-alueen virkistyskäytön määrää ja laatua sekä virkistyskävijöiden näkemyksiä ja tarpeita. Aineistona on yhden vuoden aikana toteutettu virkistyskäyttökysely. Lisäksi kyselytutkimuksen otannan edustavuutta arvioitiin maastohaastatteluin ja kävijämääriä laskettiin tupien vieraskirjoista vuosilta 1970–1998. Virkistyskäyttökyselyyn vastanneita oli 1 365 ja vastaus-prosentti 83,3.

Käsivarren erämaa-alueen virkistyskävijämäärät ovat nousseet 1970-luvun alun alle 1 000 vuotuisesta kävijästä nykypäivän lähes 6 000 kävijään. Tämä on enemmän kuin missään muussa Suomen lakisääteisessä erämaassa. Käyttö jakautuu epätasaisesti keskittyen neljään sesonkikuukauteen ja muutamalle pääväylälle.

Virkistyskävijöistä 70 % oli miehiä. Vastanneiden keski-ikä oli 40 vuotta. Kävijöistä 44 % oli kulkenut alueella vain kävellen, 16 % vain hiihtäen, 19 % sekä kävellen että hiihtäen, 11 % ainakin joskus lentäen ja 9 % ainakin joskus moottorikelkkaillen. Kesäkauden kävijöistä noin puolet ja talvikauden kävijöistä noin neljäsosa oli alueella ensimmäistä kertaa. Keskimäärin maastossa yövyttiin 4,5 yötä, joista 3,7 erämaa-alueella. Kesällä yövyttiin useimmiten omissa majoitteissa ja talvella tuvissa.Kävijöiden valtaosan (85 %) mielestä alueen peruspalvelut (autiotuvat, puuhuolto, sillat, viitat, pitkospuut) on jatkossakin ylläpidettävä verovaroin ja säilytettävä kaikille käyttäjille maksuttomina. Palveluiden rahoittamiseksi kerättävistä maksuista myönteisimmin kävijät suhtautuvat vapaaehtoisiin ja selvästi kohdennettuihin maksuihin.

Tärkeimmät alueelle tulon syyt olivat maisemat, luonnontilaisuus, erämaisuus, rauhan ja hiljaisuuden kokeminen, hyvät retkeilymaastot ja arkipäivän rutiineista irtautuminen. Erämaa-alueen tärkeimpinä tehtävinä vastaajat pitivät alueen erämaisuuden säilyttämistä, alkuperäisluonnon suojelua ja retkeily- ja vaellusmahdollisuuden tarjoamista.

Suurin osa kävijöistä ilmoitti käynnin vastanneen odotuksia. Parhaiksi asioiksi mainittiin ainutlaatuinen, puhdas luonto, hyvä tai vaihteleva sää sekä rauha ja hiljaisuus. Kuitenkin noin kolmea neljäsosaa virkistyskävijöistä oli häirinnyt ainakin joskus liiallinen kävijämäärä, muiden kävijöiden käyttäytyminen, maaston kuluneisuus tai jokin muu tekijä. Yleisimmin häiritseviksi tekijöiksi mainittiin suuret virkistyskävijämäärät ja moottoroitu liikkuminen – kesällä helikopteri- ja lentokonekuljetukset, talvella moottorikelkkailu.

Tutkimuksen lopuksi tarkastellaan suunnittelun mahdollisuuksia vaikuttaa Käsivarren erämaa-alueen virkistyskäyttöympäristön viihtyvyyteen.

Päivitetty 21.12.2016
a125

Sähköinen julkaisu:

a125.pdf (602 KB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset