Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Laajalahden pesivän vesi- ja rantalinnuston muutokset vuosina 1984-1993


Tekijä: Hirvonen Heikki

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1994

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 27


Ulkoasu: 36 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 951-47-9254-8 (painettu)

Tiivistelmä:

Ihmisen toiminnasta kärsineen ekosysteemin luonnontila ja suojeluarvo voidaan palauttaa eliminoimalla haittatekijät ja edesauttamalla elpymistä aktiivisin hoitotoimin. Tämä raportti dokumentoi Espoon Laajalahden ekosysteemissä viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia alueen kosteikkolinnustoon. Lisäksi raportissa eritellään muutoksiin johtaneita syitä ja esitetään toimenpiteitä linnuston suojeluarvon parantamiseksi.

Laajalahdella oli 1950-luvulla runsas ja monipuolinen uposkasvillisuus, ja vesi oli ilmeisen kirkasta. Jätevedenpuhdistamoiden ravinnepäästöt (typpi, fosfori) kasvoivat 1960-luvun alussa, ja vesiekosysteemi siirtyi ns. sameavetiseen tilaan, jolle on tyypillistä pieni näkösyvyys, korkea ravinnepitoisuus, kasviplanktonin suuri biomassa ja tiheys sekä uposkasvillisuuden katoaminen. Vielä 1980-luvun puolivälissä uposkasvillisuus puuttui eikä vesikasveja ja veden pieneliöstöä pääasiallisena ravintonaan käyttäviä vesilintulajeja ollut, tai niiden parimäärät olivat alhaisia.

Laajalahden veden ravinnepitoisuus on vähentynyt ratkaisevasti siitä lähtien, kun Talin jätevedenpuhdistamon toiminta lopetettiin vuoden 1986 lopussa. Ravinnetason laskun seurauksena kasviplanktonin biomassa aleni, mikä johti näkösyvyyden paranemiseen ja uposkasvillisuuden elpymiseen. Laajalahden luonnonsuojelualueella ekosysteemi reagoi nopeasti ravinnetason laskuun, sillä 1990-luvun alussa uposkasvillisuus valtasi vesialueen, jolloin vesikasvillisuutta ja vesien pieneläimiä ravintonaan käyttävien vesilintulajien populaatiot alkoivat kasvaa. Esimerkiksi nokikana runsastui yhdestä parista 30 pariin, kyhmyjoutsen yhdestä 13 pariin, heinätavi yhdestä kuuteen pariin, haapana 20 parista 60 pariin sekä lapasorsa ja tukkasotka molemmat seitsemästä parista 15 pariin. Myös muutolla levähtävien vesilintujen määrät ovat samaan aikaan nousseet voimakkaasti.

Rantaniittyjen laidunnus päättyi Laajalahdella 1960-luvun lopussa, ja niityt ovat vähitellen kasvaneet umpeen. Lahdella pesivien rantakanojen määrät eivät ole muuttuneet vuosikymmenen aikana. Kahlaajista taivaanvuohi on viime vuosina vähentynyt, mikä ilmiö voi liittyä niittyjen umpeenkasvuun. Laajalahden luonnon kehitys viime vuosikymmeninä on osoittanut, että oikein suunnatuilla ja mitoitetuilla suojelu- ja hoitotoimilla voidaan palauttaa ihmisen toiminnasta kärsineen kosteikkoalueen luonnontilaa ja parantaa sen suojeluarvoa sekä paremmin hyödyntää sen ekologista potentiaalia. Jatkuva seuranta ja oikein suunnattu tutkimus ovat välttämättömiä välineitä suojelu- ja hoitotoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Laajalahdella tulisikin käynnistää yhdistetty luonnon seuranta- ja tutkimushanke.

Päivitetty 15.03.2017
a27

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset