Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen kävijät ja käyttö kesällä 1993


Tekijä: Peura Pekka, Inkinen Matti

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1994

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 30


Ulkoasu: 51 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 951-47-9359-5 (painettu)

Tiivistelmä:

Tiedot kansallispuistojen kävijöistä ja käytöstä ovat puutteellisia. Puistojen käytön kehittämiseksi näiden tietojen tarve on ilmeinen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoja Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen kävijöistä ja käytöstä.

Tutkimusaineisto kerättiin lomakekysely- ja -haastattelumenetelmällä kesällä 1993 Lauhanvuoren ja Seitsemisen  kansallispuistoissa. Kyselyyn vastasi 267 Lauhanvuoren ja 296 Seitsemisen kansallispuiston kävijää. Kävijöiden oma-aloitteisesti täyttämiä ja haastattelemalla kerättyjä vastauksia kertyi likimain saman verran. Tilastollisesti edustava otos kansallispuistokävijöistä on käytännössä mahdoton, minkä vuoksi käyttökelpoisin lähtökohta on kerätä mahdollisimman runsaasti vastauksia kävijöiden puistokäyntien yhteydessä ilman otantaa.

Lauhanvuori ja Seitseminen ovat ns. oman alueensa kansallispuistoja. Ne keräävät kävijöitä enimmäkseen sijaintipaikkojensa lähistöltä. Molemmat ovat ”yleispuistoja” ilman suuria nähtävyyksiä. Puistoihin tullaan yleensä varta vasten, mutta varsinkin Lauhanvuorella viivytään vain muutamia tunteja. Päiväkäyntien osuus Lauhanvuoren kansallispuistossa on noin 90 %, mutta Seitsemisen kansallispuiston kävijöistä lähes 40 % yöpyi vähintään yhden yön. Suurin osa kävijöistä oli tyytyväisiä puistojen palveluihin, ja kansallispuistokäynti täytti hyvin kävijöiden ennakko-odotukset.

Aineettomat ja eettiset arvot sekä yleisen virkistäytymisen tarpeet ovat hallitsevia Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistojen käytössä. Kansallispuisto ja sen erityisluonne on kävijöiden kannalta selvästi ensisijaista, mihin verrattuna järjestetyt palvelut ovat aina sivuseikka. Kansallispuistoja voidaan verrata esimerkiksi museoihin tai kirkkoihin: ne kaikki edustavat historiaa, kulttuuria ja aatesisältöä, jotka sinänsä ovat kiinnostavia. Käytön ohjauksessa ja ohjautuvuudessa tärkeä sosiaalinen normi on kansallispuistoissa vielä puutteellinen, mutta se on tietoisesti luotavissa. 

Päivitetty 15.10.2013
a30

Sähköinen julkaisu:

a30.pdf (2.5 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset