Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Lauhanvuoren kansallispuiston kasvillisuus


Tekijä: Helin Jussi, Leivo Anneli

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2000

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 117


Ulkoasu: 160 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-205-2 (painettu)

Tiivistelmä:

Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajalla sijaitsevan Lauhanvuoren kansallispuiston kasvillisuus kartoitettiin vuosina 1984 ja 1997–98. Ensimmäisessä vaiheessa Anneli Leivo kartoitti senaikaisen kansallispuiston kasvillisuuden ja 13 vuotta myöhemmin Jussi Helin kartoitti kansallispuistoon liitetyt ja lähitulevaisuudessa liitettävät alueet. Samalla koko kartoitusalueelle tehtiin biotooppikuvionti. Jälkimmäinen kartoitus tehtiin Metsähallituksessa 1990-luvulla kehitettyjen ohjeiden pohjalta, niitä jonkin verran muokaten.

Loivarinteinen Lauhanvuori on hiekkakivikallioperänsä ja hiekkaisen maaperänsä ansiosta kasvillisuudeltaan karua. Rikkaampaa kasvillisuutta on vain niissä paikoissa vuoren alarinteillä, joissa liikkuva pohjavesi on lähellä maanpintaa: matalat kuivuvat lammet eli ”laksot” ja ympäristöään rehevämmän metsän kuviot, ”puskat”, tai purkautuu pinnalle lähteinä.

Inventointialueesta on 60 % metsiä, joista 80 % kuivia ja karuja kangasmetsiä. Ruohoisia metsätyyppejä on enimmäkseen laajennusalueilla ja harvinaiset, pienet lehtokuviot ovat alueen länsiosissa. Soita on alueesta 38 %. Niistä 75 % on säilynyt ojittamattomana. Ojittamattomista soista on valtaosa rämeitä: yksinomaan rahka- ja keidasrämeet muodostavat 30 % koko suoalasta. Ravinteisia suotyyppejä (ruohoisia korpia ja lettomaisia tyyppejä) on luhtaisuuden tai lähteisyyden vaikutuksesta eri puolilla aluetta, mutta eniten länsiosissa. Loput kaksi prosenttia alueesta muodostuu vesistä (vain 0,4 % pinta-alasta), vedenviipymistä, kulttuurikasvillisuudesta ja kivijadoista. Vesikasvillisuudessa Lauhanvuoren erikoisuus ovat kesäisin kuivuvat ns. laksolammet. Niitä kuivemmat kausikosteat, sammaleiset painanteet kuvataan vedenviipymien nimellä. Alueen purot eli luomat laskevat länteen, Isojokeen. Kivijadat ovat korkeuskäyrien suuntaisia hiekkakivilohkareista muodostuneita louhikoita Lauhanvuoren hiekkakivimuodostuman reunoilla. Erilaisia kulttuurikasvillisuustyyppejä on 0,4 % alueen pinta-alasta. Siitä valtaosan muodostavat sorakuopat, turpeenottoalue ja voimalinja.

Lauhanvuorella kasvaa neljä valtakunnallisesti uhanalaista kasvilajia: lähdesara (Carex paniculata), metsänemä (Epipogium aphyllum), harjukeltalieko (Diphasiastrum tristachyum) ja nummirahkasammal (Sphagnum molle). Alueellisesti uhanalaisia lajeja on yhdeksän. Uhanalaisista lajeista suurin osa on lähdevaikutteisten korpien ja ravinteisten avosoiden lajeja, mutta osa niistä on metsälajeja.

Kansallispuisto laajennusalueineen on laaja yhtenäinen alue, jonka vanhimmat osat ovat lähellä luonnontilaa ja reuna-alueet vaihtelevan voimakkaasti metsätalouden muuttamia. Laajennusalueilla 30 % metsistä on aukea- tai taimikkovaiheessa ja puustoisesta suoalasta lähes puolet on ojitettua. Kansallispuistoon liitettyjä ojitettuja soita on alettu ennallistaa alueen pohjoisosassa.

Lisätietoja:

Liitteenä Lauhanvuoren kasvillisuuskuviokartta 1:13 000.

Päivitetty 15.03.2017
a117

Saatavissa painettuna

Hinta: 20 €

Tiedustelut ja tilaukset