Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön
Painos loppunut

Edessalon vanhojen metsien suojelukohteen kasvillisuus


Tekijä: Suikki Anneli

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1997

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 86


Ulkoasu: 70 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-047-5 (painettu)

Tiivistelmä:

Tuleva Edessalon vanhojen metsien suojelualue sijaitsee Päijänteen länsirannalla Jämsän kaupungissa. Alueen koko pinta-ala on noin 380 hehtaaria. Suurin osa alueesta on entistä luonnonhoitometsää. Edessalon alue kuuluu paitsi vanhojen metsien suojeluohjelmaan, myös rantojensuojeluohjelmaan Päijänteen keskiosan kohteena. Alue on kasvistollisesti ja maisemallisesti arvokasta.

Edessalon alueelta tehtiin biotooppi- ja kasvillisuuskartoitus kesän 1995 aikana. Kartoituksen tavoitteena oli selvittää alueen kasvillisuuden piirteet ja kasvilajisto sekä tarkastella metsien luonnontilaisuutta ja mahdollista ennallistamistarvetta. Biotooppikartoitus perustuu käytettävissä olleisiin metsätalouden tarkastuksen tietoihin, ilmakuviin ja peruskarttatarkasteluihin. Kasvillisuuskartoitus perustuu ennen kaikkea maastotöihin. Maastossa kultakin kasvillisuuskuviolta kirjattiin ylös useita puustoon ja kasvillisuuteen liittyviä muuttujia sekä kasvilajisto. Etenkin alueen rehevät lehtonotkelmat ovat lajistollisesti arvokkaita, mm. alueellisesti uhanalaisten lajien kasvupaikkoina. Alueella kasvaa mm. tuoksumatara (Galium odoratum), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) ja kalliohatikka (Spergula morisonii) sekä valtakunnallisesti uhanalainen raidantuoksukääpä (Haplophorus odorus).

Edessalon merkitys vanhojen metsien suojelualueena perustuu alueen pienipiirteiseen kasvillisuuden vaihteluun. Alueella on karuja kalliomänniköitä, kivikkokankaiden männiköitä, rinteiden mustikkakankaita, lehtomaisia sekametsiä ja mäkinotkelmien sekä kallionalus lehtoja. Oman vaihtelunsa maisemaan ja lajistoon tuovat myös pienet vetiset korpisuot, jyrkät kallioseinämät ja rantakalliot. Kasvillisuuden mosaiikkimaisuuden saavat aikaan maa- ja kallioperän, pinnanmuotojen, eksposition, kaltevuuden ja pienilmaston vaihtelu. Alueesta 92 % (350 ha) on metsiä. Soita on noin 5 % (17 ha) alueen pinta-alasta ja loput 3 % on kallioita, teitä ja tonttialueita. Rantaviivaa alueella on noin 10 km. Metsistä suurin osa on havumetsiä, lähinnä puolukka- ja mustikkatyypin kankaita. Lehtoja ja lehtomaisia kankaita on runsas viidennes metsistä. Alueen kangasmailla puusto on monen ikäistä. Puolet metsistä on varttunutta, mutta alueella on myös nuoria metsiä sekä aukkoja ja taimikoita. Edessalon suot ovat pääosin metsäisiä korpia ja rämeitä.

Alueen metsät eivät ole kokonaan luonnontilaisia, viimeisimmät hakkuut on tehty Kolvonsaaressa vuosina 1985-1991. Osalle hakkuualueista on jätetty siemenpuusto, osalle on istutettu taimet. Arboretumin perustamiseksi muutamille taimikkokuvioille on istutettu myös vieraita puulajeja. Mahdollisia ennallistamistoimia Edessalon alueella olisivat viljeltyjen taimikoiden osittainen poistaminen tai polttaminen ja sitä kautta luontaisen sukkessiokehityksen alkuunsaattaminen sekä arboretum-puiden poistaminen. 

Päivitetty 4.09.2019
a86

Sähköinen julkaisu:

a86.pdf (4 MB)