Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Linnansaaren torppa


Tekijä: Vauramo Anu

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1994

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 29


Ulkoasu: 106 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 951-47-9468-0 (painettu)

Tiivistelmä:

Linnansaari on 450 hehtaarin kokoinen saari Haukiveden keskiosassa. Se kuuluu Rantasalmen kunnan Vaahersalon kylään. Maantieteellisesti lähinnä on Oravin kylä, joka kuuluu nykyisin Savonlinnan kaupunkiin. Saari on vuonna 1956 perustetun Linnansaaren kansallispuiston pääsaari. Nimensä se on saanut saaren luoteisosassa sijaitsevan muinaislinnan mukaan. 

Linnansaari kuului Waahersalon kartanolle, joka erotettiin 1700-luvun alussa Putkisalon kartanosta. Waahersalo oli Savon suurimpia kartanoita 1700-luvulla, ja sen hallintaan kuului laajoja maa-alueita rantasalmelaisten vanhoissa erämaissa Haukiveden saarilla ja nykyisen Heinäveden kunnan alueella. 

Linnansaaren torppa perustettin 1850-luvun alussa. Torpan perustamiseen lienee ollut syynä Oravin tehdaspaikkakunnan nopea kehitys saaren vierellä. Omistajasuvun vaihtuessa Linnansaaren saaristo myytiin valtiolle vuonna 1913. Alueesta tehtiin Metsällituksen alainen Waahersalon puisto, ja Linnansaaren torpparista tuli metsänvartija. Torppa erotettiin Louhimaan tilaksi vuonna 1937. Valtio osti tilan takaisin vuonna 1975, jolloin se liitettiin Linnansaaren kansallispuistoon. 

Linnansaaren asutuksen ja asujien satavuotinen historia sisältää suuria muutoksia. Suurin osa niistä liittyy alueen maantieteellisen aseman muutokseen: pitäjän takamaa siirtyy pitäjän toisen alueellisen kasvukeskuksen Oravin vaikutuspiiriin. Takamailla sijainnut Linnansaaren torppa oli varsin itsenäinen, koska matka päätilalle oli pitkä. Puutavaran hinnannousu 1800-luvun lopulla laittoi Waahersalon kartanon valvomaan Haukiveden saarien kaskeamiselta säästyneitä metsiä. Samaan aikaan Oravin kanavalle syntynyt ruukkiyhteisö lisäsi saarelaisten taloudellisia mahdollisuuksia. Oraviin saattoi myydä elintarvikkeita, etenkin voita ja kalaa. 

Kun teollisuusyritykset Oravissa taantuivat, Metsähallitukselle siirtynyt Linnansaari tarjosi metsätöitä alueen pienviljelijöille. Metsänvartija, vaikka oli valtion virkamies, ei poikennut paljoakaan heistä. Metsänvartijan perhe eli pääasiassa maanviljelyksen ja kalastuksen tuotolla. Linnansaari autioitui 1950-luvun alussa kuten muutkin alueen saaret.

Lisätietoja:

2. painos 1998

Päivitetty 15.03.2017
a29

Saatavissa painettuna

Hinta: 15 €

Tiedustelut ja tilaukset