Painos loppunut

Lintuvesien kunnostus ja hoito

Mikkola-Roos Markku
Metsähallitus , Vantaa , 1995

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 45
Ulkoasu: 100 s.

Kieli: suomi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 951-53-0296-x (painettu)

Tiivistelmä:

Lintuvedet kuuluvat maapallon tuottavimpiin ekosysteemeihin, mikä näkyy niiden ainutlaatuisen kasviston ja eläimistön lajirikkautena ja monimuotoisuutena. Luonnon monimuotoisuuden ja toimivuuden säilyttäminen on yksi luonnonsuojelun tärkeimmistä tehtävistä. Lintuvesillä tämä edellyttää näiden eloyhteisöihin kuuluvien kantojen säilyttämistä elinvoimaisina. Ihmistoiminta tai luontainen umpeenkasvu on muuttanut monien lintuvesien luonnontilaa niin, että niitä pitäisi parantaa. Mikäli nykyisten lintuvesien arvo halutaan säilyttää, on monien lintuvesien kunnostukseen ryhdyttävä tällä vuosikymmenellä. Tässä selvityksessä kootaan yhteen Suomessa tehtyjen lintuvesien kunnotustoimien tulokset ja laaditaan yhteenveto saaduista kokemuksista erilaisia kunnostustoimia varten. Lisäksi esitellään etelänsuosirrin ja suokukon uhanalaisuuteen johtaneita syitä ja tehdään ehdotuksia näiden lajien elinympäristöjen hoidosta.

Linnusto on yksi lintuvesien suojeluarvon parhaimmista osoittajista. Se on sitä monipuolisempi mitä monimuotoisempi lintuvesi muulta luonnoltaan on. Lintuvesien kunnostuksella pyritään linnuston monipuolisuuden ja yksilörunsauden nostamiseen. Tämä edellyttää tietoa lintujen kannanmuutoksista ja elinympäristövaatimuksista. Myös lintuvesien kasvimaailma on vaikuttavan runsas ja monipuolinen. Tyypillistä lintuvesien kasvillisuudelle on vyöhykkeisyys. Oma erikoisasema lintuvesien muodostumisessa ja kehityksessä on maankohoamisella, joka on erityisen voimakasta Perämeren ympäristössä.

Kunnostusta suunniteltaessa järveä tai lahtea on tarkasteltava kokonaisuutena huomioiden koko valuma-alue. Useimmissa tapauksissa umpeenkasvu on seurausta veden liiasta rehevyydestä, jolloin kasvillisuuden poistamisesta ei ole hyötyä ennen kuin rehevöitymisen varsinainen syy on poistettu. Lintuvesien perushoitomuoto on vedenpinnan nosto. Kaikilla järvillä ja merenrannikolla se ei ole mahdollista. Tällöin on turvauduttava rajoitettuihin ja hyvin suunniteltuihin kasvimassan poistoihin. Rantaniittyjen hoidossa on huomioitava alueen kulttuurihistoria, laidunnustraditio ja hoidon kohteena olevien eliöiden ekologiset vaatimukset. Niityn raivaukseen ei kannata ryhtyä, ellei saatavilla ole laitumelle karjaa tai säännöllistä kasvillisuuden koneellista korjuuta.

Seurantatutkimukset liittyvät oleellisesti lintuvesien kunnostukseen. Seurannan tulee sisältää muitakin kohteita kuin linnut, sillä kunnostus- ja ennallistamismenetelmien kehittäminen edellyttää tietoa myös kasvillisuudessa, vedenlaadussa, veden korkeusvaihteluiden toteutumisessa, pohjaeliöstössä ja muussa eliöstössä tapahtuneista muutoksista.

Päivitetty 21.08.2014  
a45

Sähköinen julkaisu:

a45.pdf (3 MB )