Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Luiron soiden hoito- ja käyttösuunnitelma


Tekijä: Metsähallitus

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2006

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 8


Ulkoasu: 54 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1796-2943

ISBN: 952-446-490-x (pdf)

Tiivistelmä:

Luiron soiden Natura 2000 -alue sijaitsee pääosin Pelkosenniemen ja osittain Savukosken kuntien alueilla. Siihen kuuluva Lämsänaapa-Sakkala-aapa on perustettu soidensuojelualueeksi vuonna 1988 (ssa 120 163). Natura 2000 -verkostoon liitettyyn alueeseen kuuluvat lisäksi Sudenvaaranaapa, Sokanaapa ja Kairanaapa. Pinta-alaltaan Natura 2000 -alue on 12 345 hehtaaria ja se on kuulunut vuodesta 2004 lähtien kansainvälisen kosteikkojen suojelua koskevan Ramsarin sopimuksen piiriin. Tämä suunnitelma on ensimmäinen tälle Natura 2000 -alueelle laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma ja sen tarkoituksena on ohjata alueen eri käyttömuotoja. Suunnitelma on laadittu osana Life-Luonto-hanketta "Keski-Lapin linnustollisesti arvokkaiden aapasoiden suojelu ja käyttö."

Alueeseen kuuluvat valtionmaat tulevat Metsähallituksen hallintaan. Luiron soiden osalta on voimassa valtioneuvoston periaatepäätös (26.3.1981, liite 78A), jonka mukaan yksityismaiden lunastukseen ei mennä, vaan ainoastaan vapaaehtoiset keinot ovat käytössä. Tästä syystä alueelle saattaa jäädä yksityisomistuksessa olevia kiinteistöjä vielä alueen perustamisen ollessa ajankohtaista.

Luiron suot ovat pääosin runsasravinteisia aapasoita, lukuun ottamatta Kairanaapaa sekä Sakkala-aavan ja Lämsänaavan keidassoita. Perä-Pohjolan suurimmat keidassuot löytyvät Luiron soilta. Kolmannes alueen aapasoista on lettoja ja erityisesti koivuletot ovat tunnusomaisia alueelle. Luiron soilla esiintyy lukuisia Natura-luontotyyppejä, joista priorisoituja ovat aapa- ja keidassuot, puustoiset suot ja luonnonmetsät. Alueen metsiä on hyödynnetty taloudellisesti aivan viime vuosikymmeniin asti johtuen yksityismaiden suuresta määrästä. Luonnollisen sukkession jouduttamiseksi alueella ennallistetaan polttamalla 10 hehtaaria talousmetsää.

Alueelta on tavattu 13 uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua ja viisi luontodirektiivin liitteessä II mainittua putkilokasvi- tai sammallajia. Linnustollisesti Luiron suot on erittäin merkittävä. Alueella on tavattu 94 lintulajia, joista 16 on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä ja 19 kuuluu lintudirektiivin liitteeseen I. Lisäksi alueella on havaittu kaksi silmälläpidettävää kotilolajia, joista toinen on mainittu luontodirektiivin liitteessä II. Luiron soiden tärkeimpiä käyttömuotoja ovat poronhoito, metsästys, marjastaminen ja muu virkistäytyminen. Luonnonsuojelulain mukaisesti alueen hoidon ja käytön tärkein tavoite on luonnon suojelu, ja muiden käyttömuotojen on tuettava tätä tavoitetta. Alueen nykyisten ja suunnitelmassa esitettyjen käyttömuotojen ei katsota vaarantavan niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon.

Päivitetty 27.06.2012
c08

Sähköinen julkaisu:

c8.pdf (1.2 MB)