Tutkimus tehtiin Metsähallituksen tilauksesta. Tutkimuksessa tutkittiin pohjapinta-ala- ja runkolukukriteerin puuntuotannollisia ominaisuuksia ensiharvennuksen jälkeisen puuston määrityksessä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin ensiharvennuksen voimakkuuden ja ajankohdan vaikutuksia koko kiertoajan tuotokseen ja tuottoon. Aineistona oli 11 Metsäntutkimuslaitoksen kestokoetta sekä 34 Metsähallituksen mailta mitattua ensiharvennusvaiheen metsikköä. Molemmat aineistot antoivat samansuuntaiset tulokset.
Pohjapinta-alakriteeri on puuntuotannollisesti vakaampi kuin runkolukukriteeri, koska sitä käytettäessä koko kiertoajan tuotos vaihteli eri käsittelyvaihtoehtojen välillä vähemmän. Lievä ensiharvennus johtaa suurempaan puuntuotokseen kuin harvennusohjeen mukainen ja tarkastelussa saatiin kaikkein suurin puuntuotos viivästämällä ensiharvennusta. Yli 10 vuoden viivästys voi kuitenkin johtaa tuhoriskin suurenemiseen, jota ei ole otettu huomioon laskelmissa. Koska viivästynyt ensiharvennus myöhentää ensimmäisiä hakkuutuloja, muuttuu se suhteellisesti sitä epäedullisemmaksi, mitä suurempaa korkokantaa käytetään. Yli 2 %:n korkokannoilla voimakas ohjeen mukaisesti ajoitettu ensiharvennus tuotta parhaan taloudelisen tuloksen.