Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Metsäojituksen ja ennallistamisen vaikutukset suokasvillisuuteen Seitsemisen kansallispuistossa


Tekijä: Haapalehto Tuomas, Kotiaho Janne S., Kuitunen Markku

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2006

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 156


Ulkoasu: 45 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-516-7 (painettu), 952-446-517-5 (pdf)

Tiivistelmä:

Tässä tutkimuksessa analysoitiin Seitsemisen kansallispuiston ennallistetuilta ja luonnontilaisilta soilta kerättyä kasvillisuusnäytealaseurannan aineistoa. Tavoitteena oli selvittää, minkälaisia vaikutuksia metsäojituksella on ollut soiden kasvillisuuteen ja onko ennallistamalla onnistuttu korjaamaan noin 30 vuoden ojituskauden aikana tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin 4:ltä luonnontilaisille sekä 14:ltä ojitetuille ja myöhemmin ennallistetuille soille sijoitetulta näytealalta. Ojitettujen soiden kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuus inventoitiin ensimmäisen kerran kunkin suon ennallistamisen aikoihin (noin 30 vuotta ojittamisen jälkeen) ja toisen kerran 1-11 vuotta ennallistamisen jälkeen. Tuloksia analysoitiin DCA-ordinaatiomenetelmällä sekä tarkastelemalla kasvilajiryhmien ja suon eri ominaisuuksia ilmentävien lajien esiintymistä.

Ojitus lisäsi varpujen peittävyyttä ja vähensi rahkasammalten peittävyyttä pohjakerroksessa. Muiden sammalten kuin rahkasammalten peittävyys kasvoi lähes tilastollisesti merkitsevästi. Lisäksi ojitus oli lisännyt puiden taimien kasvua minerotrofisilla soilla sekä kaventanut ombrotrofisilla ja minerotrofisilla soilla eroa sarojen esiintymisessä. Rämeisyyttä ja mätäspintaa ilmentävien lajien peittävyys oli suurempi ja nevaisuutta ilmentävien lajien pienempi ojitetuilla kuin luonnontilaisilla soilla. Ojitus ei vaikuttanut suon ravinteisuustasoja ilmentävien lajien esiintymiseen.

Ennallistamalla oli onnistuttu käynnistämään tutkimussoilla kehitys, joka johtanee suoekosysteemin palautumiseen luonnontilaisen kaltaiseksi. DCA-analyysi osoitti, että ennallistettujen soiden kasvillisuudessa tapahtunut muutos oli nopeampaa kuin muutos luonnontilaisilla soilla. Kasvillisuuden muutokset olivat jatkuneet koko tutkimuksen (noin 10 vuotta ennallistamisesta) ajan. Turvetta muodostavien rahkasammalten ja välipintaa ilmentävien kasvilajien peittävyyden lisääntyminen ennallistetuilla soilla kertoo suokasvillisuudelle ominaisten kasvuolosuhteiden palautumisesta. Ennallistumisprosessin hitautta kuvaa kuitenkin se, että rimpipinnan kasvilajit puuttuivat tutkimussoilta lähes kokonaan. Joillakin soilla kasvillisuuden kehitys ojien tukkimisen jälkeen oli erityisen hidasta. Tämä osoittaa, että metsäojituksen aiheuttamien merkittävien muutosten korjaaminen vaatii huolellisuutta sekä ennallistamistoimien suunnittelussa että toteutuksessa.

Päivitetty 15.03.2017
a156

Sähköinen julkaisu:

a156.pdf (3 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 15 €

Tiedustelut ja tilaukset