Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Metsäpalojen vaikutus puuston rakenteeseen Pyhä-Häkin kansallispuistossa


Tekijä: Lehtonen Hannu, Kolström Taneli

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2002

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 135


Ulkoasu: 23 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-343-1 (painettu)

Tiivistelmä:

Tutkimme Pyhä-Häkin kansallispuiston metsäpalohistoriaa ja metsäpalojen vaikutusta puuston rakenteeseen. Metsäpalohistoriaa tutkittiin käyttäen dendroekologisia menetelmiä. Aineisto käsitti kaikkiaan 52 männyistä otettua näytettä. Metsäpalojen vaikutusta puuston rakenteeseen tutkittiin seitsemällä 20 m:n ympyräalalla, joiden keskipisteenä oli yksi palohistoriatutkimuksen näytepuista. Tutkimusaloilta kairattiin kaikki rinnankorkeudelta yli 4 cm olevat puut ja laskettiin puiden iät. Tutkimusalalta määritettyjä palovuosia verrattiin puiden syntymävuosiin.

Pyhä-Häkin kansallispuistosta kerätystä aineistosta ajoitettiin kaikkiaan 44 erillistä metsäpaloa. Vanhin palo oli vuodelta 1508 ja viimeisin vuodelta 1921. Näiden vuosien välillä jossain puiston alueella on palanut keskimäärin 9 vuoden välein. Palojen määrä lisääntyi 1600-luvun puolivälissä mutta väheni selvästi 1700-luvun alussa. Palot lisääntyivät jälleen 1700-luvun loppupuolella mutta vähenivät selvästi 1800-luvun puolivälin jälkeen. 1900-luvulla puiston alueella on ollut vain yksi pieni palo. Keskimäärin puiston pinta-alasta paloi 1,91 % vuosittain vuosien 1634 ja 1858 välisenä aikana. Paloväli mediaani oli eteläosassa 43 vuotta ja pohjoisosassa 73 vuotta.

Tutkimusaloilla elossa olevan puuston merkittävin uudistuminen tapahtui viimeisen metsäpalon jälkeen. Ennen viimeistä paloa syntyneet puuston ikäluokat muodostuivat kaikilla aloilla männystä, kun taas kuusi oli uudistunut aina vasta viimeisen metsäpalon jälkeen. Tuoreen kankaan aloilla kuusi oli uudistunut pian palon jälkeen, mutta karuimmilla aloilla kuusen uudistuminen oli kestänyt pidempään. Männyn uudistuminen oli tapahtunut tutkimusaloilla yleensä 30–40 vuoden kuluessa palosta.

Metsäpalojen torjunta on johtanut merkittäviin muutoksiin puuston rakenteessa Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Puuston kokonaismäärä ja kuusen osuus ovat kasvaneet huomattavasti. Metsän poltto olisi kansallispuistossa erittäin suositeltavaa luontaisten rakennepiirteiden palauttamiseksi.

Päivitetty 15.03.2017
a135

Sähköinen julkaisu:

a135.pdf (774 KB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset