Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Oulangan kansallispuiston Uudenniitynsuon luonnonhoitoalueen metsät ja niiden palohistoria


Tekijä: Kärkkäinen Jari, Nironen Markku

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1997

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 74


Ulkoasu: 48 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-019-x (painettu)

Tiivistelmä:

Tuli on luonnollinen uudistaja boreaalisissa luonnonmetsissä. Suomessa metsäpalot on tehokkaasti sammutettu viimeisten vuosikymmenien aikana. Metsäpalojen vähäisyydestä on seurannut se, että palaneeseen puuhun ja paloalueisiin erikoistuneet eliölajit ovat harvinaistuneet ja osa niistä on tullut uhanalaisiksi.

Oulangan kansallispuiston runkosuunnitelmassa todetaan, että Uudenniitynsuon luonnonhoitoalueella voidaan polttaa metsäsaarekkeita yhteensä enintään 70 hehtaaria. Ensimmäinen metsäsaareke poltettiin vuonna 1992 (metsätalouskuvio 271). Ennen uusien metsäsaarekkeiden polttamista päätettiin tutkia luonnonhoitoalueenkangasmetsien kasvillisuus ja puusto sekä alueen palohistoria.

Luonnonhoitoalueen kangasmetsät ovat pääosin kerrossammal-mustikkatyypin kuusikankaita. Kuivahkon kankaan metsiä on Keroharjulla ja Ristilammen länsipuolella. Tutkitulla alueella tehdyt hakkuut ovat olleet kotitarvehakkuita. Hakkuiden jälkiä on löydettävissä Keroharjulta ja sen itäpuolelta sekä Kotalammen ympäristöstä.

Vain Keroharjulta löydettiin selvät metsäpalon jäljet. Koeluonteisten lustonäytteiden perusteella Keroharjulla on ollut joko kaksi paloa 1850-luvun lopulla ja 1870-luvun lopussa tai yksi palo 1860–70-luvuilla. Tarkka palohistoria tulisi selvittää dendrologisin menetelmin. Nykyisen puuston iän perusteella metsät eivät ole palaneet 100–300 vuoteen.

Poltettaviksi ehdotetaan niitä kuvioita, joissa on kantoja. Näistä kuvioista jätettiin pois pienet kuviot, hyvin soiset kuviot ja ne, joissa on luonnonvarainen taimikko tai kuviolla erityisiä luonnonarvoja. Lisäksi valintaan vaikuttivat palotekniikka ja paloturvallisuus. Edellä mainittujen tekijöiden perusteella poltettavaksi suositellaan kuvioita: 6A ja B, 17A, 30, 39A ja C, 48A ja 152A. Lisäksi ehdotamme poltettavaksi kuvioita 284 A ja B. Nämä kuviot muodostavat alueelle tyypillisen ja melko laajan metsäsaarekkeen. Alue soveltuu erityisesti uhanalaisten palolajien ja sukkession tutkimiseen. Poltettaviksi ehdotettujen kuvioiden pinta-ala on yhteensä 44 ha.

Kuvioiden polttaminen tulisi tehdä 1–6 vuoden välein. Tällöin useat paloalueisiin erikoistuneet lajit voivat helposti siirtyä paloalueelta toiselle.

Päivitetty 15.03.2017
a74

Sähköinen julkaisu:

a74.pdf (2.3 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset