Paistunturin erämaa-alueen ja Kevon luonnonpuiston luonto, käyttö ja paikannimistö

Stolt Elina (toim.)
Metsähallitus , Vantaa , 2006

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 161
Ulkoasu: 276 s.

Kieli: suomi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 952-446-522-1 (painettu), 952-446-523-x (pdf)

Tiivistelmä:

Tässä perusselvityksessä esitellään Utsjoen ja osittain Inarin kuntien puolella sijaitsevan Paistunturin erämaa-alueen ja Utsjoen kunnan puolella sijaitsevan Kevon luonnonpuiston luontoa, historiaa, käyttöä ja paikannimistöä. Paistunturin erämaa-alue on Suomen kahdestatoista erämaasta neljänneksi suurin; pinta-alaltaan 156 700 hehtaaria. Kevon luonnonpuisto on maamme luonnonpuistoista suurin, sen pinta-ala on 70 710 hehtaaria. Nämä alueet muodostavat yhdessä niiden ympärillä sijaitsevien soidensuojelualueiden kanssa noin 250 000 hehtaarin suojelualuekokonaisuuden. Alueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon.

Paistunturin ja Kevon alue on paikkakuntalaisille tärkeä poronhoito-, riekostus-, kalastus- ja virkistyspaikka. Alueella laiduntavat porojaan Paistunturin paliskunta sekä paikoin Kaldoaivin, Muddusjärven ja Muotkatunturin paliskunnat.

Alueen tyypillisintä maastoa ovat tunturikankaat ja -koivikot sekä palsasuot. Erämaan keski- ja pohjoisosan loivapiirteistä tunturiylänköä halkovat syvät jokilaaksot, jotka tuovat oman haasteensa poronhoidolle. Eteläosassa maisemaa hallitsevat Kaamasjoki ja sitä ympäröivät laajat suoalueet.

Kevon kanjoni sivukuruineen on yksi Utsjoen mielenkiintoisimmista ja vaikuttavimmista tutkimus- ja retkeilykohteista. Sen järjestelmällinen kasvikartoitus aloitettiin vuonna 1954. Kanjoni on yksi merkittävimmistä ja monipuolisimmista uhanalaisten kasvien esiintymispaikoista Inarin Lapissa.

Paistunturin alueen eläimistö on tyypillistä tunturilajistoa, kuten myyriä, sopuleita sekä niitä syöviä petoja. Riekko elää tunturikoivikoissa ja jokivarsissa ja kapustarinta suo- ja tunturialueilla. Paistunturi on vanhaa naalialuetta, ja tiettävästi viimeisin naalin pesintä tapahtui juuri Paistunturin erämaassa. Kalalajistolle on luonteenomaista lohensukuisten kalalajien runsaus ja monimuotoisuus sekä särkikalojen puuttuminen mutua lukuun ottamatta. Alueella tavataan 12 luontaista kalalajia.

Retkeily painottuu Kevon reitille sekä Kuoppilasjärven alueelle. Kävijälaskurien perusteella Kevon reitin vaelsi vuonna 2001 noin 4 500 henkilöä. Reitin eteläpäässä Sulaojalla vieraili noin 10 000 henkilöä ja pohjoispäässä Kenesjärvellä noin 5 500 henkilöä. Alueella tehtiin kävijätutkimus vuonna 2002. Sen perusteella kävijät olivat pääosin tyytyväisiä alueen palvelurakenteisiin. Eniten kävijöitä häiritsi alueen kuluneisuus ja kävijämäärät vilkkaana aikana.

Muihin erämaihin verrattuna Paistunturi–Kevo-alueen paikannimitiheys on melko suuri. Pohjoissaamenkielisiä paikannimiä esiintyy pitkälti toistatuhatta ja inarinsaamenkielisiä nimiä lähes 200. Lisäksi esiintyy useita kymmeniä erilaisia suomennettuja ja saamennettuja nimiä.

Päivitetty 15.03.2017  
a161

Sähköinen julkaisu:

a161.pdf (9 MB )

Saatavissa painettuna

Hinta: 20.00 €

Tiedustelut ja tilaukset