Painos loppunut

Perhostutkimuksia eräillä Etelä-Suomen luonnonsuojelualueilla - Osa 1: Puurijärvi-Isosuo, Kurjenrahka, Torronsuo, Kurasmäki, Tammimäki ja Lenholm

Järventausta Kari
Metsähallitus , Vantaa , 1996

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 57
Ulkoasu: 86 s.

Kieli: suomi

ISSN-L: 1235-6549
ISBN: 951-53-0863-1 (painettu)

Tiivistelmä:

Hyönteislajistoltaan keskimäärin heikosti tunnettujen Torronsuon, Puurijärven-Isosuon ja Kurjenrahkan kansallispuistojen sekä Kurasmäen, Tammimäen ja Lenholmin lehtojensuojelualueiden perhoslajistoa inventoitiin 4.5.– 5.10.1992. Erityistä huomiota inventoinnissa kiinnitettiin soista, lehdoista ym. biotoopeista riippuvaisiin sekä uhanalaisiin lajeihin. Tutkimuskohteista havainnoitiin jonkin verran myös muuta hyönteislajistoa, etenkin vesiperhosia.

Pyynti- ja havainnointimenetelminä käytettiin pääasiassa haavi-, syötti- ja valopyyntiä.

Inventoinnin yhteydessä koottiin aikaisemmat keräilytiedot ja havainnot tutkimuskohteista. Näitä tietoja, jotka koskivat lähinnä Torronsuota, Kurjenrahkaa ja Lenholmia, saatiin useilta hyönteisharrastajilta sekä osin myös Forssan luonnonhistorialliselta museolta ja kirjallisista lähteistä.

Suobiotoopeille tyypillisiä perhoslajeja tavattiin 1992 eniten Torronsuolta (45 lajia) ja vähiten Puurijärvi-Isosuolta (35 lajia). Etenkin Torronsuon suurperhoslajisto on valtakunnallisestikin huomattavan monipuolinen. Suokohteiden lajistolle ovat ominaisia useat levinneisyydeltään pohjoiset lajit. Näitä olivat mm. päiväperhoset suokirjosiipi (Pyrgus centaureae), muurainhopeatäplä (Clossiana freija) ja rahkahopeatäplä (C. frigga) sekä mittarit pursupikkumittari (Eupithecia gelidata), rämevarpumittari (Chloroclysta infuscata) ja rämepörhömittari (Lycia lapponaria). Suokohteista tavattiin yksi valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltu laji luumittari (Aspitates gilvaria) sekä Turun ja Porin läänissä uhanalaiset suokirjosiipi ja muurainhopeatäplä sekä Hämeen läänissä uhanalainen rahkahopeatäplä.

Lehtobiotoopeille tyypillisiä lajeja tavattiin eniten Mietoisten Tammimäeltä (32 lajia) ja vähiten Mynämäen Kurasmäeltä (25 lajia). Monipuolisin ja vaateliain lajisto on kuitenkin Paraisten Lenholmin lehdossa, jossa tavattiin em. kohteita selvästi pienemmällä keräilyintensiteetillä 28 lehtolajia. Lenholmista on vuosina 1980–92 tavattu ainakin 25 lehtolajia, joista useat ovat manner-Suomessa hyvin harvinaisia ja eräät valtakunnallisesti uhanalaisia.

Päivitetty 15.03.2017  
a8

Sähköinen julkaisu:

a57.pdf (8.6 MB )