Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Puurijärvi-Isosuo - kansallispuisto kulttuurimaiseman keskellä


Tekijä: Grahn Tiina

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1994

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 36


Ulkoasu: 32 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 951-53-0012-6 (painettu)

Tiivistelmä:

Selvityksessä on tutkittu Huittisten ja Kokemäen kaupunkien rajalla sijaitsevan Puurijärven-Isonsuon kansallispuiston ja sitä ympäröivän alueen vanhaa maankäyttöä ja asutusta esihistorialliselta ajalta 1900-luvun alkupuolelle sekä Puurijärven muuttumista.

Kansallispuisto sijaitsee vanhan satakuntalaisen maatalousalueen ympäröimänä Kokemäenjoen varrella. Maanviljely on alkanut alueella todennäköisesti jo rautakaudella. Kansallispuistoa reunustavat kylät ovat syntyneet 1200-luvulle mennessä ja sijaitsevat yhä samoilla paikoilla. Kansallispuiston reunoilla on myös merkkejä jo kivikautisesta asutuksesta ja pronssikautisista haudoista.

Maiseman suurimmat muutokset ovat tapahtuneet 1800-luvun loppupuoliskolla ja 1900-luvun alussa. 1800-luvunlopulla aloitettiin Kokemäenjoen perkaukset entistä suurisuuntaisempina. Niiden seurauksena saatiin uutta pelto- ja niittymaata joen ja järvien pinnan laskiessa. Puurijärvi alkoi maatua ja muuttua ruovikkoiseksi, lintujen suosimaksi järveksi 1880-luvulta lähtien. 1800-luvulla aloitettiin myös alueen soiden kuivaus, jolloin Lauhansuo ja osa Ronkansuota kuivattiin ja kydötettiin viljelysmaaksi ja niityiksi. Heinä myytiin luonnonniityiltä huutokaupoilla karjankasvattajille. 1900-luvulle tultaessa karjankasvatus lisääntyi viljanviljelyn kustannuksella, ja siirryttiin luonnonheinästä kylvönurmeen. Samaan aikaan maatalous koneistui, ja väkilannoitteet otettiin käyttöön.

Niityt olivat laajimmillaan ja karjatalous suurinta 1910-luvulta 1930-luvulle. Sen jälkeen on palattu viljanviljelyyn, ja 1960-luvulta lähtien peltoja on jälleen jätetty kesannolle maatalouden supistuessa. Kansallispuistoa ympäröivä alue on pysynyt maanviljelysalueena, jolle ei ole muodostunut teollisuutta eikä myöskään suuria taajamia.

Päivitetty 15.03.2017
a36

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset