Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Saaristomeren kansallispuiston ja sen yhteistoiminta-alueen pesimälinnusto 1970- ja 1990-lukujen alussa


Tekijä: Miettinen Mika, Stjernberg Torsten, Högmander Jouko

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1997

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 68


Ulkoasu: 104 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 951-53-1236-1 (painettu)

Tiivistelmä:

Tässä katsauksessa tarkastellaan Saaristomeren kansallispuiston ja sen yhteistoiminta-alueen pesimälinnustoa ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosina 1973–75 ja 1992–95 tehtyjen laajojen laskentojen pohjalta. Lajikohtaisesti tarkastellaan tyypillisten saaristolintulajien lisäksi muutamien saaristossa vähälukuisempien vesiympäristön lajien sekä petolintujen ja varislintujen esiintymistä. Tuoreessa inventoinnissa erityisen mielenkiinnon kohteina ovat olleet alueellisesti uhanalaiset ja taantuvat lajit. Isojen saarten ranta- ja maalinnuston laskentojen tuloksia vuodelta 1994 käsitellään erikseen. Pesimäkannoissa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneita muutoksia vertaillaan muilla eteläisillä saaristoalueilla tapahtuneisiin muutoksiin. Saaristomeren kansallispuistossa ja sen yhteistoiminta-alueella on 1990-luvun alkupuolella tavattu vähintään todennäköisesti pesivänä 125 lintulajia. Kahden vuosikymmenen aikana on todettu noin 130 lajin pesintä. Isot metsäiset saaret ovat mahdollistaneet monipuolisen lintulajiston pesimisen tällä mereisellä alueella.

Saaristolinnuston muutokset kansallispuiston yhteistoiminta-alueella ovat olleet huomattavia kahden vuosikymmenen aikana. Voimakkaasti runsastuneita lajeja ovat kyhmyjoutsen, haahka, harmaalokki ja merilokki. Muita selvästi runsastuneita lajeja ovat merihanhi, merikotka, meriharakka, korppi ja varis. Runsastumisen taustalla on monia tekijöitä, jotka useimmissa tapauksissa liittyvät ihmisen toimiin. Alueelle uusia pesimälajeja ovat kanadanhanhi, valkoposkihanhi, harmaasorsa ja etelänkiisla. Voimakkaasti vähentyneitä lajeja ovat selkälokki, räyskä, ruokki ja riskilä. Selvästi ovat taantuneet myös mm. pilkkasiipi, tukkakoskelo, tuulihaukka, karikukko ja kalatiira. Tärkeitä syitä vähenemiseen ovat olleet minkin ja isojen lokkien runsastuminen, pesimäaikainen häirintä, elinympäristön muutokset ja ongelmat talvehtimisalueilla. Alueelta kadonneita pesimälajeja ovat ainakin kuikka ja muuttohaukka. Linnustossa tapahtuneet muutokset ovat pääpiirtein samansuuntaisia muilla eteläisillä saaristoalueilla tapahtuneiden muutosten kanssa.

Isojen saarten rantalinnusto oli monipuolisin Kolmanteen Salpausselkään kuuluvilla saarilla. Rantojen mataluus ja avoimuus suosivat erityisesti kahlaajia ja puolisukeltajasorsia. Kansallispuiston saarista monipuolisin rantalinnusto oli Korppoon Jurmossa. Pesimälinnustoltaan monipuolisin ja runsain rantatyyppi oli laidunnettu matalakasvuinen niittyranta. Kalliorantaisten havumetsäsaarten rantalinnusto oli niukkaa. Yhteistoiminta-alueen monipuolisin maalinnusto löytyy Nauvon alueen isoilta metsäisiltä saarilta.

Päivitetty 17.10.2013
a68

Sähköinen julkaisu:

a68.pdf (7.8 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset