Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Siikalahden kasvillisuus vuonna 1996


Tekijä: Hynynen Juhani, Veijola Heikki

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1999

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 102


Ulkoasu: 39 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-148-x (painettu)

Tiivistelmä:

Siikalahden lintuparatiisi syntyi aikoinaan kahden Simpelejärven pinnan laskun seurauksena. Lahden kiihtyvä umpeenkasvu kuitenkin uhkasi kosteikon tulevaisuutta, ja sen vuoksi alettiin etsiä keinoja veden pinnan keinotekoiselle nostamiselle. Lahden eteläisen osan ympärille rakennettiin 1980-luvun lopulla penkere tarkoituksena pumpata rantapelloilta valuva vesi padon kokooja-altaista lahden puolelle. Tavoitteeksi asetettiin noin 40 cm:n veden pinnan nousu, jonka ajateltiin ainakin hidastavan umpeenkasvua.

Siikalahdelle perustettiin umpeenkasvun ja kasvillisuuden muutosten seuraamiseksi tutkimuslinjoja ja koealoja ennen veden pinnan nostoa vuonna 1986. Koealat ja linjat inventoitiin vuonna 1992. Tässä raportissa esitellään vuoden 1996 seurannan tulokset.

Veden noston seurauksena ranta-alueet ovat vettyneet ja ennen tiheät pajukot ovat kuolleet liikaan kosteuteen. Järviruoko (Phragmites australis) on levittäytynyt monin paikoin rantasaraikoille. Ainoastaan lahden pohjukassa, Tiviänluhdan alueella, kuivuminen on jatkunut, ja pajukot levittäytyvät siellä edelleenkin. Avovesialueiden pieneneminen ja osmankäämikasvustojen eteneminen ovat hidastuneet verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen umpeenkasvuvauhtiin. Kuitenkin pohjanmyötäinen umpeenkasvu näyttäisi jatkuvan avovesialueiden reunamilla. Sankat ja laaja-alaiset sirppisammal- ja vesiruttokasvustot (Elodea canadensis) aiheuttavat avovesialueiden umpeenkasvua ja tukahduttavat muita uposkasveja. Osmankäämi (Typha latifolia) on ollut viime vuosina umpeenkasvun avainlaji, ja se muodostaa laaja-alaisia ja hyvin elinvoimaisia kasvustoja avovesialueiden reunamille. Samoin järviruoko on levittäytynyt laajoiksi kasvustoiksi, joiden pinta-ala on lisääntynyt selvästi veden pinnan noston jälkeen. Ruo’on lisääntyessä rantasaraikkojen pinta-ala on vastaavasti laskenut. Lahden järvikortekasvustot (Equisetum fluviatile) ovat taantuneet erittäin selvästi parin viime vuosikymmenen aikana. Jäljellä olevat kasvustot ovat pienialaisia ja laikuttaisia.

Siikalahden alueella esiintyy noin 50 putkilokasvilajia ja yhdeksän sammallajia. Uhanalaisia lajistoharvinaisuuksia ovat mm. jouhivita (Potamogeton rutilus) ja keltahierakka (Rumex maritimus) sekä järvivaiheen reliktit: hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum).

Alueella tehdyt hoitotoimenpiteet, kuten osmankäämiköiden niitot, ovat onnistuneet hyvin. Riittävän usein toistettuna niillä voidaan tarjota vesilinnuille lisää vapaan veden alueita. Lähivuosina voi olla tarpeellista aloittaa myös vesisammalen poisto allikoista, jotta pohjanmyötäinen umpeenkasvu saataisiin pysähtymään

Päivitetty 15.03.2017
a102

Sähköinen julkaisu:

a102.pdf (1.7 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 0 €

Tiedustelut ja tilaukset