Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Suojelusoiden ekologinen rajaaminen


Tekijä: Aapala Kaisu, Lindholm Tapio

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1999

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 95


Ulkoasu: 153 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-114-5 (painettu)

Tiivistelmä:

Suojelualueiden ympärillä olevien alueiden maankäytöllä voi olla vaikutusta myös suojelualueen lajistoon ja elinympäristöihin. Etelä-Suomessa valtaosa suojelualueiden ulkopuolella olevista soista on ojitettu ja ojitukset ulottuvat myös suojeltujen soiden valuma-alueille.

Tässä työssä tarkastellaan 26 Suomenselällä sijaitsevan luonnonsuojelualueen rajauksia soidensuojelun kannalta. Työn tavoitteena on selvittää, mikä on näillä suojelualueilla olevien soiden ja niihin vaikuttavien pintavaluma-alueiden säilymisaste (ojittamaton/ojitettu, suojeltu/suojelun ulkopuolella) ja millaisilla toimenpiteillä päästäisiin lähemmäksi hydrologisesti ehyiden kokonaisuuksien suojelua.

Suojelualueiden pintavaluma-alueet rajattiin peruskartoille maaston korkeuserojen ja purojen virtaussuuntien perusteella 1:10 000-mittakaavaisia vääräväri-ilmakuvien kopioita apuna käyttäen. Valuma-alueiksi rajattiin pääsääntöisesti ne alueet, joilta vedet valuvat suojelualueen soille.

Tutkittujen suojelualueiden soista 97 % on luonnontilassa. Valuma-alueiden soista 77 % on luonnontilassa. Hieman yli puolet rajatuista pintavaluma-alueista on suojelualueilla. Suojelualueilla on yhteensä noin 300 hehtaaria ennallistamisen tarpeessa olevia ojitettuja soita. 94 % valuma-alueilla olevista ojituksista on kuitenkin suojelualueiden ulkopuolella.

Tutkituilla suojelualueilla on edustavia viettokeitaita, pääasiassa rimpisiä aapasoita sekä pienimuotoista suo-metsämosaiikkia. Tutkittujen suojelualueiden uhanalaiset suokasvit ovat pääasiassa ruohoisten nevojen, lettojen ja korpien lajeja. Tavatut uhanalaiset suotyypit ovat reheviä korpia, lettoja ja lähteikköjä.

Tutkimusalueen nykyinen luonnonsuojelualueverkosto muodostuu 26:sta valtionmaiden ja kuudesta yksityismaiden suojelualueesta. Toteuttamatta olevia suojeluohjelmien ja -ehdotusten kohteita, joilla on soita, on 54. Kokonaisuutena näiden alueiden muodostama suojelualueverkko on suoluonnon suojelulle korvaamaton, sillä vastaavia luonnontilaisia suoalueita ei tutkimusalueelta enää löydy.

Suoluonnon säilyttäminen edellyttää soidensuojeluun koko valuma-alueen huomioon ottavaa näkökulmaa. Suojeltuja soita ympäröivien alueiden maankäytössä (esim. alue-ekologinen suunnittelu) tämä seikka pitää ottaa entistä paremmin huomioon. Hydrologisten olosuhteiden säilyttäminen on edellytys suoluonnon monimuotoisuuden säilymiselle.

Päivitetty 18.10.2013
a95

Sähköinen julkaisu:

a95a.pdf (4.8 MB)
a95b.pdf (13 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 15 €

Tiedustelut ja tilaukset