Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön
Painos loppunut

Suomun suurilta saloilta


Tekijä: Potinkara Oiva

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1993

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 12


Ulkoasu: 141 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 952-446-043-2 (painettu)

Tiivistelmä:

Tämä selvitys Patvinsuon kansallispuiston menneisyydestä perustuu pääosin alueen asukkaiden muistitietoon.

Patvinsuon alue on vanhaa erämaata. Metsähallituksen perustamisen jälkeen vuonna 1859 alueen torpat verotettiin kruununmetsätorppina. Suomu eli Kaunisniemi, Rauvunvaara ja Kelovaara määrättiin metsänvartijatiloiksi. Lisäksi puiston aluetta hyödynsivät lähitalojen asukkaat, joista maineikkaimpia lienee Lutin Tasavallan väki.

Asukkaat hyödynsivät Patvinsuon kansallispuiston aluetta monipuolisesti: siellä kalastettiin, metsästettiin ja kaskettiin. Karja kulki metsälaitumella ja sille niitettiin rehua suoniityiltä. Tervanpoltto jatkui 1950-luvulle. Erämaa suojasi myös luonnonantimien laitonta käyttöä: salametsästystä ja viinanpolttoa. Komeat karsikkopuut ovat muistomerkkeinä menneestä.

Alueen metsätalous tehostui toisen maailmansodan jälkeen, jolloin puutavarahakkuut olivat laajimmillaan. Kansallispuiston alueella oli yhteensä jopa 10 kämppää. Näistä suurin osa oli pienkämppiä. Puutavara uitettiin eteenpäin. Metsänparannustöissä oli myös Kronstadin pakolaisia. Riistanhoidolla pyrittiin palauttamaan alueen majava- ja hanhikannat.

Patvinsuon kansallispuisto perustettiin vuonna 1982 suojelemaan pohjoiskarjalaista suoluontoa. Patvinsuon kansallispuisto on Ympäristön yhdennetyn seurannan tutkimusalue ja Unescon biosfäärialue

Lisätietoja:

3. korj. painos 1997

Päivitetty 15.03.2017
a34