Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Tarvantovaaran erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma


Tekijä: Metsähallitus

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 2011

Julkaisusarja: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 92


Ulkoasu: 166 s.


Kieli: suomi


ISSN-L: 1796-2943

ISBN: 978-952-446-862-6 (painettu), 978-952-446-863-3 (pdf)

Tiivistelmä:

Erämaalain (62/1991) mukaisesti Metsähallitus on laatinut Tarvantovaaran erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman, jolla pyritään alueen erämaaluonteen säilyttämiseen, luontaiselinkeinojen ja saamelaiskulttuurin turvaamiseen sekä luonnon monipuolisen käytön ja sen edellytysten kehittämiseen. Tarvantovaaran erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman kanssa samanaikaisesti on laadittu erämaahan lännessä rajoittuvan Lätäsenon–Hietajoen soidensuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Alue kuuluu kokonaisuudessaan saamelaisten kotiseutualueeseen (Laki 974/1995). Erämaa kuuluu myös Euroopan unionin Natura 2000 -suojelualueverkoston alpiiniseen vyöhykkeeseen, johon EU:n komissio sen hyväksyi luontodirektiivin (92/43/ETY) perusteella 22.12.2003.

Erämaan hoidon ja käytön seurantaan esitetään pysyviksi tarkoitettujen päätösten sijaan pysyvää prosessia. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnitelmaa tulee tarkistaa 10–15 vuoden välein tai useamminkin, ja tämän tarkistuksen tulee tapahtua osallistavan suunnittelun periaatteella. Kuitenkin suunnitelman päälinjat – kuten esimerkiksi vyöhykkeistäminen ja siihen perustuva maankäytön ohjaus – on tarkoitettu mahdollisimman pysyviksi päätöksiksi.

Suunnitelma perustuu lakeihin ja asetuksiin, Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman linjauksiin, alueen luonnon ja käytön perusselvityksiin, maastokäynteihin, Metsähallituksen ja ympäristöministeriön suunnitteluohjeisiin, Metsähallituksen henkilöstön alueen hoidosta kertyneisiin kokemuksiin ja tietoihin, aiempiin erämaa-alueille laadittuihin hoito- ja käyttösuunnitelmiin, sidosryhmien esittämiin tietoihin ja näkemyksiin sekä paikallisen väestön ja matkailijoiden antamiin tietoihin ja palautteeseen.

Tarvantovaaran erämaa-alue on pinta-alaltaan pienin Enontekiön kunnassa sijaitsevista erämaista. Yhdessä ympäröivien alueiden kanssa se muodostaa laajan erämaisen, syrjäisen ja suhteellisen luonnontilaisen aluekokonaisuuden. Tarvantovaaran erämaa on maisemiltaan tyypillistä Metsä- ja Tunturi-Lapin vaihettumisvyöhykettä, jolle on tunnusomaista maaston soisuus. Soita on noin kolmasosa alueen pinta-alasta. Tunturiylängöiltä, järvistä ja suurilta soilta saavat alkunsa monet huomattavat Muonionjokeen laskevat joet. Mäntyä esiintyy pieninä metsiköinä ja yksittäisinä puina alueen eteläosissa; muutoin sen etelä- ja keskiosat ovat pääasiassa tunturikoivikoita ja soita. Näin ollen alueella ei ole metsätaloudellista käyttöä. Maasto kohoaa pohjoiseen mentäessä, ja Maanselän vedenjakajalla Norjan rajalla kohoaa yhtämittaisempi tunturiylänkö, jonka korkeimmat laet ovat yli 600 m mpy.

Tarvantovaaran erämaa on pääasiassa paikallisten ihmisten käytössä. Se on heille tärkeä poronhoito-, metsästys-, kalastus- ja virkistysalue. Erämaa kuuluu kokonaisuudessaan Käsivarren paliskunnan poronhoitoalueeseen. Ulkopaikkakuntalaisista virkistyskävijöistä alueella liikkuvat kesäisin luonnonrauhaa ja hiljaisuutta etsivät omatoimiset eräretkeilijät ja kalastajat. Talvella alueen pohjoisosassa kulkeva Hetta–Kilpisjärvi-moottorikelkkaura ja siihen liittyvä yhdysura Kaaresuvannosta Syväjärvelle tuovat läpikulkijoita alueelle. Erämaassa on kaksi Metsähallituksen huoltamaa autiotupaa.

Lisätietoja:

Julkaistu myös pohjoissaameksi Darvvatvári meahcceguovllu dikšun- ja geavahanplána (Sarja C 114).

Päivitetty 18.10.2013
c92

Sähköinen julkaisu:

c92.pdf (3.5 MB)

Saatavissa painettuna

Hinta: 15 €

Tiedustelut ja tilaukset