Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää.

x
Siirry suoraan sisältöön

Tikka-Kivari alue-ekologinen suunnitelma


Tekijä: Hokajärvi Aarne, Kerälä Timo, Riihiaho Raimo, Sarajärvi Kari, Väyrynen Tuomo

Julkaisija: Metsähallitus , Vantaa , 1999

Julkaisusarja: Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja


Ulkoasu: 59 s.


Kieli: suomi


ISBN: 952-446-140-4

Tiivistelmä:

Alue-ekologiasuunnittelu on toimiva väline tämän päivän vaatimusten mukaisessa metsäsuunnittelussa. Lyhyen kokeiluvaiheen jälkeen se on jo muotoutunut käytännön menetelmäksi. Työ painottuu maastossa tapahtuvaan elinympäristöjen ja lajien kartoitukseen. Näiden perustietojen tuntemus mahdollistaa laajan metsäalueen luontoarvojen ja monimuotoisuuden turvaamisen sekä kaikkien käyttömuotojen yhteensovittamisen pitkällä aikavälillä.

Tikka-Kivarin suunnitelma-alue sijaitsee Oulun läänissä Pudasjärven kunnan pohjoisosassa pääosin karuilla ja kivisillä mailla. Etelärajan muodostaa Oulu-Kuusamo valtatie, länsirajana on vanha kantatie välillä Kurenalus-Ritva-Konttila ja uusi kantatie välillä Konttila-Kokkokylä, pohjoisrajana on Ranuan kunnan raja ja itärajan muodostaa Ranuan raja - Kelankylän tie - Posonoja -Livojoki - Pärjänjoki - Vihantaoja - Iinattijärvi - Iinattijoki - Korentokangas. Suunnitelmaan sisältyvä kokonaispinta-ala vesialueet mukaanlukien on 50 500 hehtaaria. Alue kuuluu kokonaan Iijoen vesistöalueeseen ja edelleen Siuruanjoen, Livojoen, Kivarijoen ja Iinattijoen valuma-alueisiin. Maaston korkeuserot ovat kohtalaisen suuria. Turvemaiden osuus kokonaisalasta on verrattain suuri. Kasvimaantieteellisen aluejaon mukaan alue kuuluu keskiboreaaliseen Pohjanmaan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen ja soiden aluejaon mukaan Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen. Metsät ovat nuorehkoja, pääosin sotien jälkeen uudistettuja ja maaperän karuudesta johtuen yksipuolisesti mäntyvaltaisia. Alueella on yksi aikaisemmin perustettu soidensuojelualue (1 524 ha) ja kaksi perustettavaa vanhojen metsien suojelualuetta (2 870 ha), sekä Natura-2000 ohjelmaan kuuluvia laajennusosia. Suuresta suopinta-alasta johtuen alueella on myöskin huomattavan paljon tutkittuja ja tuotantoon soveltuvia turvesoita.

Suunnittelutyö on käynnistynyt talvella 1998 ennakkotietojen keräyksellä. Osallistavaa suunnittelua käyttäen on kartoitettu paikallisten ihmisten ja lähisidosryhmien mielipiteitä valtion metsien käytön suhteen. Valmistelevan työn tarkoituksena on kohdentaa maastoinventointi todennäköisesti arvokkaille kohteille, koska käytettävissä olevat resurssit eivät riitä kaikkien kuvioiden tarkastukseen. Maastotyöt ovat alkaneet huhtikuussa metson soidinpaikkojen tarkastuksella, joka on jatkunut toukokuulle saakka. Varsinainen maastoinventointi on aloitettu kesäkuun puolivälissä, siinä vaiheessa kun kasvillisuus oli riittävän hyvin kehittynyt. Inventointi jatkui syyskuun alkuun saakka. Maastotarkastukseen liittyi myös laaja lahopuun otantamittaus. Maastossa kuvioittain tarkastettu pinta-ala on lähes 5 000 hehtaaria, joka on noin 10 % kokonaisalasta ja 17 % metsämaa-alasta.

Löytyneistä luontokohteista ovat määrällisesti merkittävimpiä purot ja norot reunametsineen, aarniometsiköt, kalliokot ja myöskin vanhat lehtimetsät. Uhanalaisten lajien esiintymiä talousmetsissä on löytynyt kaikkiaan 124 kuviolta, johon sisältyy metsämaata yhteensä 1 132 hehtaaria. Uhanalaiset lajit ovat lähinnä putkilokasveja (17 lajia). Uhanalaisia kääpiä on löytynyt 5 lajia ja nisäkkäitä 4 lajia. Uhanalaisien sammalien tai jäkälien esiintymiä ei löytynyt lainkaan. Putkilokasvien esiintymistä, joita on 47 kappaletta 38 kuviolla, on kokonaan uusia 19 kappaletta. Kääväkkäiden esiintymäpaikoista uusia on 9 kpl. Suurin osa putkilokasveista on rehevien puronvarsien, lehtojen, lähteiden ja ravinteisten soiden lajeja. Kääväkkäät puolestaan ovat vanhojen metsien ilmentäjiä.

Suunnitelmassa on asetettu metsien puulaji- ja ikärakenteelle joitain pitkän tähtäimen tavoitteita. Vanhojen metsien osuuden tulee suunnitelma-alueella olla 4-6 %. Lehtipuuvaltaisten metsien osuutta pyritään määrätietoisesti lisäämään koko alueella. Kuolleen puun määrää lisätään jättämällä hakkuissa säästöpuuta 5-7 m3/ha. Palaneen puun jatkuva saatavuus turvataan käyttämällä metsänhoidollista kulotusta kivennäismaiden uudistamisessa. Kulotusta tehdään 2-3 vuoden välein.

Luonto- ja erityisarvojen huomioimisen taloudelliset vaikutukset ovat suurimmillaan ensimmäisen 10-vuotisjakson aikana. Hakkuukertymä ja nettotulot pienenevät n. 20 % verrattuna vaihtoehtoon, jossa huomioidaan ainoastaan lakikohteet. Tämän työllisyysvaikutus on 4 henkilötyövuotta. Seuraavilla jaksoilla kertymät ovat suunnilleen samansuuruisia. Metsien kokonaiskasvu on huomattavasti suurempi kuin vuotuinen poistuma. Puustopääoma lisäytyy hyvin nopeasti ja mahdollistaa harvennushakkuiden merkittävän lisäytymisen jo toisella 10-vuotisjaksolla.

Päivitetty 12.09.2012

Saatavissa painettuna

Hinta: 8 €

Tiedustelut ja tilaukset