Geavahat diehtočoahkuid geavaheaddjivásáhusa buorideapmin ja geavahanstatistihka čoaggimii. Joatkimiin siidduid geavaheami dohkkehat diehtočoahkuid geavaheami. Loga lasi.

x
Sirdás njuolga sisdollui

Lintukuolemien vaikutus ruokki- ja tiirakantoihin Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa vuonna 1992


Dahkki(t): Hokkanen Tatu, Ruhkanen Marja

Almmustuhtti: Metsähallitus , Vantaa , 1992

Almmustahttinráiddut: Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 4


Siidolohku: 47 s.


Giella: suomi


ISSN-L: 1235-6549

ISBN: 951-47-6810-8 (painettu)

Čoahkkáigeassu:

Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa havaittiin huhti-kesäkuussa 1992 laaja lintukuolema, joka kohdistui erityisesti alueen ruokki- ja tiirayhdyskuntiin. Lintukuoleman laajuuden ja merkityksen selvittämiseksi kerättiin tietoja löydetyistä kuolleista linnuista sekä tehtiin tuhon kohteeksi joutuneiden lintulajien populaatio- ja pesänlaskentoja. Maastohavaintoja kertyi kaikkiaan 79 luodolta tai saarelta, joista 62 sijaitsi kansallispuistoalueella.

Kuolleita aikuisia ruokkeja löydettiin 244 kappaletta, joista 226 raatoa oli kansallispuistoalueelta. Löydetyistä tiiran raadoista oli 90 % lapintiiroja. Kun edellä mainittuihin lukuihin lisätään Valtion eläinlääketieteen laitokselle kuolinsyytutkimuksiin toimitetut 82 lapintiiraa, saadaan löydettyjen tiirakantojen kokonaismääräksi 326 tiiraa. Lisäksi löydettiin aikuisten lokkien, vesilintujen ja kahlaajien raatoja yhteensä 113 kappaletta.

Itäisen Suomenlahden kansallispuiston ruokkilaskennoissa havaittiin kesällä 1991 yhteensä noin 2500 ruokkia. Lintukuolemat aiheuttivat ruokkikannan romahtamisen, sillä vuoden 1992 laskennoissa kansallispuiston ruokkikanta oli enää 770 yksilöä. Ruokkien lukumäärä väheni siten 70 % vuodesta 1991. Tuho kohdistui jokseenkin yhtä voimakkaana kaikkiin laajan kansallispuiston ruokkiyhdyskuntiin.

Hengissä säilyneistä ruokeista yli puolet (noin 60 %) ei pesinyt lainkaan. Kesän 1991 laskennoissa löydettiin viidestä suurimmasta yhdyskunnasta 670 pesää, kesällä 1992 vain 133 pesää. Pesivien ruokkiparien määrä väheni siten 80 %:lla vuoden 1991 tasosta.

Todennäköisesti kansallispuiston ruokkikanta elpyy tuhosta muutamassa vuodessa, koska alueella on varsin suuri pesimättömien lintujen reservi ja rengaslöytöjen perusteella ruokit liikkuvat laajalti Itämeren piirissä yhdyskunnasta toiseen.

Tiirojen aikuislintulaskentojen perusteella kansallispuiston tiirakanta väheni mahdollisesti noin kolmanneksella vuoteen 1991 verrattaessa. Tiirojen pesimistulos oli muutamalla tuhon kohteeksi joutuneella luodolla hyvin heikko. Koska tiirakuolemat kohdistuivat pääosin lapintiiraan, tuholla saattaa olla vaikutuksia kala- ja lapintiiran keskinäisiin runsaussuhteisiin alueella.

Lassidieđut:

2. painos 1994

Beaivádahtton 15.3.2017

Oažžumis prentejuvvon hámis

Haddi: 0 €

Diđoštallamat ja diŋgomat