Metsäpalot ovat kuuluneet Pohjoisen havumetsävyöhykkeen luontaiseen kehityskiertoon koko jääkauden jälkeisen ajan. Kulotuksen avulla metsäekosysteemin kehitys saadaan palautettua luonnonmukaiseen alkupisteeseen. Maaperän happamuus vähenee vuosikymmeniksi, ja humukseen sitoutuneita ravinteita vapautuu uuden metsän käyttöön. Metsäekosysteemin toiminnan ja metsänuudistamisen kannalta kulotuksen vaikutukset ovat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä lähes poikkeuksetta myönteisiä.
Eri puolilla maailmaa alueita kulotetaan eri syistä; metsäpalojen torjumiseksi, kasvillisuuden rajoittamiseksi, kasvijäänteiden ja muiden jätteiden hävittämiseksi, ekosysteemin luonteen muuttamiseksi, riistan elinympäristön parantamiseksi, tautien torjumiseksi sekä metsänhoidollisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä on kulotettu lähinnä metsänuudistamisen varmistamiseksi.
Kulotuksen kehittäminen on ollut viime vuosikymmenien aikana Suomessa hyvin vähäistä. Työmäärien vähenemisen myötä käytännön kokemus ja taito ovat häviämässä. Tämän selvityksen tavoitteena on ollut koota tietoa tulen ekologisista vaikutuksista sekä uusista kulotusmenetelmistä ja tekniikoista.
