Lehtojen monimuotoisuuden ja muiden suojeluarvojen ylläpitäminen edellyttää usein hoitotoimia. Käytännön kokemukset lehtojen hoidosta ovat maassamme vielä melko vähäisiä ja tutkimus- ja seurantatieto hoidon vaikutuksista vielä vähäisempää. Yhtenäisen hoito-ohjeiston puute on lisäksi hidastanut hoitotoimien aloittamista tai johtanut vääränlaisiin ratkaisuihin.
Ennen hoitotoimien suunnittelua on arvioitava lehdon hoitotarve, joka vaihtelee alueittain suuresti. Esimerkiksi eteläisten lehtojen lajistoa suosineen luontaistalouden lakattua kuusi on tukahduttanut alleen vaateliasta lajistoa. Keski- ja pohjoisboreaalisen vyöhykkeen lehdot ovat sen sijaan enimmäkseen kuusta kasvavia sekametsiä, joiden lajisto on kohtalaisen vakiintunut varjoisiin olosuhteisiin. Lehdon hoitotarvetta arvioitaessa on myös tunnettava lehdon aikaisempi historiallinen tausta.
Lehtojen hoitoa varten laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelma, joka edellyttää erilaisia tausta- ja lajistoselvityksiä. Selvitysten määrä ja vähimmäistaso riippuvat alueen luonteesta. Aina on silti laadittava alueen kasvillisuuden kuviokartoitus sekä selvitettävä entistä maankäyttöä.
Lehtojen hoidolla tarkoitetaan yleensä kuusten poistoa. Tyypillisen lehtolajiston ylläpitäminen ja palauttaminen vaativat usein myös muita toimia, kuten jalopuiden ja muiden lehtipuiden suosimista, kuolleen puumäärän lisäämistä sekä tarvittaessa vesitalouden ennallistamista. Hoitovaikutusten ja lehdon sukkession selvittämiseksi sekä hoitomenetelmien kehittämiseksi tarvitaan lehtokasvillisuuden seurantaa riittävän tiheän seuranta-alueverkon avulla.
3. painos 1999
Lehtojen hoidosta on oma luku vuonna 2011 ilmestyneessä Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon oppaassa (Sarja B 157). Erillistä lehtojen hoidon opasta ei näillä näkymin päivitetä ja julkaista.
