Avoimien hietikoiden hoito Vattajan Natura-alueella
Vattajan Natura 2000-alue (FI1000017) sijaitsee Lohtajan kunnassa Keski-Pohjanmaalla, noin 30 km Kokkolasta pohjoiseen. Vattaja on liitetty suojelualueverkostoon SCI-alueena, eli luontodirektiivin mukaisten ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien suojelemiseksi. Natura-alue koostuu kahdesta erillisestä osa-alueesta, joiden yhteinen pinta-ala on noin 4000 ha. Tämä suunnitelma käsittää Metsähallituksen omistamaa pohjoisempaa osa-aluetta (noin 1500 ha). Vattajalle sijoittuu myös rannansuojeluohjelman (RSO 100064) ja harjunsuojeluohjelman (HSO 100093) mukaisia alueita. Sen lisäksi alue lasketaan Suomen tärkeimpiin lintualueisiin (FINIBA) ja Keski-Pohjanmaan liitto on luokitellut alueen tärkeäksi maisema-alueeksi. Vuosina 1952-1956 alue pakkolunastettiin ja nykyään se on yksi Suomen puolustusvoimien tärkeimmistä harjoitusalueista. Vattajanniemi on maamme laajin ja edustavin hietikkoisten luontotyyppien muodostama Natura 2000 -alue. Natura-alueella esiintyy yhteensä 14 luontodirektiivin liitteessä I lueteltua luontotyyppiä, joista kuusi kuuluu erityisen tärkeisiin eli priorisoituihin luontotyyppeihin. Alueella on Suomen ja Euroopan laajin ja edustavin boreaalisen vyöhykkeen dyyniranta.
Eri käyttömuotojen yhteensovittamiseksi luontoarvoihin aloitettiin 2005 EU:n tukema Life-projekti. Tämä suunnitelma on osa projektitoimenpiteitä. Suunnitelmassa esitetään Natura-alueelle sijoittuvien avoimien luontodirektiivin mukaisten hietikkoluontotyyppien hoidon periaatteet luontotyypeittäin. Suunnitelmassa keskitytään hoidon tavoitteiden ja peruskunnostustoimenpiteiden kuvaamiseen. Hoidon tavoitteena on nykyisten luontotyyppien edustavuuden parantaminen, käytön vaurioittamien kohteiden ennallistaminen sekä Natura-luontotyyppien pinta-alan lisääminen metsittyneitä, ennallistamiskelpoisia kohteita hoitamalla.
Aiemmin avoimena olleet alueet jaetaan hoidon tavoitteiden ja toimenpiteiden mukaisesti seuraaviin luokkiin: A. Luontaisesti avoimet dyynityypit, B Avoimeksi muutettavat, umpeutuvat Naturaluontotyypit, C. Luontotyypeiksi ennallistettavat metsittyneet tai kuluneet kohteet, D. Avoimet, metsittyvät deflaatioalueet, joiden metsittymiskehitykseen ei puututa, E. Tuliasematoimintojen vuoksi avoimina deflaatiokohteina pysyvät alueet.
Hoitomenetelmiä ovat: 1. Puuston, taimikon ja kantojen raivaus umpeutuvilta kohteilta 2. Käytön ohjaaminen 3. Laidunnus, 4. Kulotus 5. Dyynivaurioiden korjaaminen ja 6. Sopivan kulutuksen ylläpitäminen.
Hoidolle asetettujen tavoitteiden täytyttyä avoimien dyyniluontotyyppien edustavuus on parantunut ja pinta-ala lisääntynyt nykyisestä 170 ha:sta noin 310 ha:iin, hoitotoimin on saatu palautettua hietikkoluontotyyppien avoimuutta ja ylläpidettyä luontotyyppien muodostumisien edellyttämiä eolisia prosesseja, avoimien luontotyyppien monimuotoisuus lisääntyy mm. jäkäläpeitteisten harmaiden dyynin lisääntymisen ja nummityyppien muodostumisen myötä, kun avoimien ja paahteisten lajien elinolosuhteet ovat parantuneet. Uhanalaisista lajeista toimenpiteistä on hyötynyt mm. dyynisukkulakoi.
