Eräiden Mikkelin läänin soiden biotooppikartoitus
Viidellä Mikkelin läänissä sijaitsevalla valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvalla suolla tehtiin biotooppikartoitus kesällä 1995. Inventoinnin tarkoituksena oli selvittää Pieksämäen maalaiskunnan Juurikkasuon, Paltasuon ja Ringinsuon sekä Virtasalmen Petkellammensuon ja Joroisten Vuotsinsuon suojelun tilaa. Kohteista Juurikkasuo ja Ringinsuo ovat jo perustettuja suojelualueita, muita soita on hankittu valtiolle suojelutarkoituksiin. Soilta tehtiin biotooppikartoitus, jonka avulla haluttiin selvittää ravinteisuudeltaan erilaisten suotyyppien esiintyminen alueilla. Maastossa jokaiselta biotooppikuvioilta rajattiin suotyyppikuviot ja niiden valtalajit kirjattiin muistiin. Inventoinnin yhteydessä tarkastettiin myös tiedossa olevat uhanalaisten kasvien esiintymät.
Inventoinnissa tarkasteltiin soiden luonnontilaa uhkaavia tekijöitä sekä nykyisten suojelualuerajausten sisäpuolella olevia ja niihin rajautuvia ojitusalueita. Lisäksi arvioitiin mahdollisuuksia soiden ennallistamiseen. Inventoinnin toisena tavoitteena oli määrittää kullekin suolle tavoiterajaus, jotta suot saataisiin suojeltua vesitalouksiltaan mahdollisimman yhtenäisinä. Inventoidut suot sijaitsevat Suomen suokasvillisuusvyöhykejaossa Sisä-Suomen vietto- ja rahkakeitaiden vyöhykkeellä. Tälle alueelle tyypillisiä karuja eksentrisiä keitaita ovat Juurikkasuo, Petkellammensuo ja Vuotsinsuo. Pieksämäen seudulla on jääkauden muovaamia luode-kaakko -suuntaisia harjanteita ja niiden välisiä painanteita. Näistä maaston pinnanmuodoista johtuen seudulla on myös melko paljon aapasoita, joista Ringinsuo ja Paltasuo ovat esimerkkejä. Soidensuojelun perusohjelmassa aluerajausehdotukset on tehty likimain suon ja kangasmaan tai luonnontilaisen ja ojitetun suon rajalle. Suojelualueita perustettaessa rajaus pitäisi kuitenkin tehdä siten, että koko suoyhdistymä ja sen valuma-alue tulisivat mukaan. Samalla saataisiin suojeltua suon ja kangasmaan rajalla olevia reunabiotooppeja, esimerkiksi korpia, jotka alkavat olla Etelä-Suomessa uhanalaisia kasvillisuustyyppejä. Soiden ja kangasmaiden vaihettumisvyöhykkeet ovat monimuotoisia biotooppeja, joilla on merkitystä myös lajiston suojelulle.
Kaikilla inventoiduilla soilla on jonkin verran ennallistamista vaativia osia, yleensä soiden reunoilla. Pääosin kohteet kuitenkin edustavat vielä luonnontilaista suoluontoa ja ovat hyviä suoyhdistymätyyppinsä näytteitä. Suotyyppijakauma on etenkin aapasoilla monipuolinen ja soilla on myös muutamien Mikkelin läänissä alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltujen kasvien kasvupaikkoja.
