Author(s) Hyvärinen Esko, Sulkava Pekka (toim.)
Published by Metsähallitus, Vantaa, 2009
Pages 78 s.
Language
suomi
Publication series
Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 185
ISSN-L 1235-6549
ISBN 978-952-446-748-3 (painettu), 978-952-446-749-0 (pdf)
Summary

Annjaloanjilla ja Toskalharjin eteläreunalla sekä niiden väliin jäävällä alueella keräsi ja kartoitti hyönteislajistoa kolme eri retkikuntaa kesällä 2007. Pääasialliset kohdealueet olivat Annjaloanjin luonnonsuojelualue ympäristöineen, Toskalharjin eteläreunan dolomiittialue Bumbovarrin länsipuolella ja pienemmässä määrin niiden välissä sijaitseva Toskaljärven alue. Pääasialliset kohderyhmät olivat kovakuoriaiset, kärpäset (erityisesti kukkakärpäset), perhoset, ahmaspistiäiset ja luteet. Myös monien muiden hyönteisryhmien lajistoa havainnoitiin. Pyydyksin ja aktiivimenetelmin kerättyjen aineistojen määrittämiseen osallistui retkikuntien jäsenten lisäksi myös muita eri hyönteisryhmien asiantuntijoita. Useimpia hyönteisryhmiä kartoitettiin alueella ensimmäistä kertaa. Perhosissa tavoitteena oli lajiston peruskartoituksen lisäksi myös Annjaloanjilla aiemmin tehtyjen linjalaskentojen toistaminen ja luontodirektiivin liitteen II lajin, pohjanvalkotäpläpaksupään, populaation seuranta. Perhoskartoituksia ja linjalaskentaa jatkettiin myös vuonna 2008.

Kartoitusalueelta havaittiin yhteensä 833 hyönteislajia. Suomelle uusia lajeja havaittiin 16, joista ainakin kolme lajia, mahdollisesti jopa kuusi, on myös tieteelle ennestään tuntemattomia. Maalle ja tieteelle uudet lajit kuuluvat kaksisiipisiin ja ahmaspistiäisiin. Lajihavainnot perustuvat yhteensä noin 12 000 määritettyyn yksilöön. Tästä kovakuoriaisia oli noin 8 000 yksilöä, jotka kuuluivat 193 lajiin. Kärpäsiä alueelta havaittiin 237 lajia. Sääskistä määritettiin vain harsosääsket (17 lajia), yksi vaaksiais- ja pikkuvaaksiaislaji sekä karvasääsket (2 lajia). Annjaloanjin suojelualuerajauksen sisältä havaittiin yhteensä 76 perhoslajia, joista viisi on luokiteltu uhanalaiseksi ja neljä silmälläpidettäväksi. Merkittäviä perhoshavaintoja tehtiin myös useilta muilta kartoituskohteilta, kuten tundrasinisiipi Toskalharjilta. Yhteensä kaikilta kartoituskohteilta havaittiin 115 perhoslajia. Pohjanvalkotäpläpaksupään havaittu yksilömäärä jäi pieneksi heikkojen sääolosuhteiden vuoksi. Ahmaspistiäisiä havaittiin 200 lajia ja muita pistiäisiä 20 lajia. Luteita havaittiin 14 lajia. Yksittäisiä lajeja koskevia havaintoja kirjattiin myös sudenkorennoista, kaskaista, koskikorennoista, verkkosiipisistä ja vesiperhosista. Kartoitusalue osoittautui monipuoliseksi kokonaisuudeksi ja sitä voidaan pitää erittäin arvokkaana alpiinisen hyönteislajiston suojelulle. Monien hyönteislahkojen pohjoinen lajisto on edelleen hyvin puutteellisesti tunnettua, mistä ovat osoituksena nyt tieteelle uusina löydetyt lajit sekä Suomelle ja Enontekiön Lapille uudet lajit.

Käsivarren erämaa-alueen lajiston kartoittamista on syytä jatkaa tärkeimpien alueiden tunnistamiseksi. Näin voidaan varmistaa arvojen säilyminen tulevaisuudessakin. Nyt tutkitun alueen lähimaastossa kartoituksia kannattaa jatkossa suunnata erityisesti Toskaljärven pohjoispuolelle, Toskalharjille ja Bumbovarrille, jotka ovat erittäin potentiaalisia hyönteisharvinaisuuksien elinalueita. Näille alueille kohdennetut jatkokartoitukset ovat tarpeellisia paitsi luontodirektiivin lajien esiintymisen selvittämisen vuoksi myös muun lajiston osalta.