Kainuun metsäkysely 1996

Kainuun metsäkyselyn tarkoituksena on kehittää Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelua ja osallistamismenetelmiä suomalaiseen kulttuuriin soveltuviksi ja alue-ekologista suunnittelua palveleviksi. Kysely täydentää muilla osallistamismenetelmillä hankittua palautetta. Kansalaisilta eri menetelmillä luonnonvarasuunnittelun yhteydessä keväällä 1995 hankittu osallistamispalaute oli hyvin sopusoinnussa kyselyn tulosten kanssa. Iästä, sukupuolesta ja asuinpaikkakunnasta riippumatta kaksikolmannesta kaikista kyselyyn vastanneista oli samaa mieltä väittämän ”Metsähallitus hoitaa hallinnoimiaan valtionmaita hyvin.

Maakunnnalliset sanomalehdet olivat tehokkain tiedonvälityskanava. Reilut 42 % kyselyyn vastanneista ei ollut kuullut suunnittelusta aiemmin mitään. Paikallisradion kautta tieto oli levinnyt reilulle neljännekselle ja alueradion välityksellä lähes viidennekselle vastaajista. Paikallislehtien kirjoitukset ja mainokset tavoittivat lähes viidenneksen kyselyyn vastanneista. Television panos-hyöty suhde tiedottamisessa korostui. Myös Metsähallituksen omien työntekijöiden merkitys oli keskeinen.

Ainoastaan joka seitsemäs vastaaja tiesi kuinka voi osallistua suunnitteluun ja reilut kaksi prosenttia osallistui jollakin tavoin suunnitteluun. Kaksikolmannesta suunnitteluun osallistuneista koki, että Metsähallitus ottaa heidän näkemyksensä suunnittelussa huomioon. Kaikista vastanneista kaksikolmannesta oli sitä mieltä, että kansalaisten mielipiteet tulee ottaa valtionmetsien suunnittelussa huomioon. Kiinnostavimpana osallistumismuotona pidettiin kyselyihin vastaamista. Toiseksi eniten kannatusta sai avoimien ovien päivän tilaisuudet ja kolmanneksi henkilökohtainen keskustelu Metsähallituksen työntekijän kanssa. Puhelinhaastattelua ja retkeilyä kohtaan kaikki ikäluokat tunsivat kohtalaisen suurta kiinnostustusta. Yleisökokouksiin halusi osallistua reilu viidennes kyselyyn vastanneista. Viestin jättäminen ilmaiseen palvelupuhelimeen ei kiinnostanut vastanneita.

Kainuulaiset olivat hyvin yksimielisiä siitä, että laajoista, yhtenäisistä avohakkuista tulisi luopua kokonaan, mutta pienet avohakkuut ovat hyväksyttäviä ja hakuuaukeille tulisi jättää pystyyn eläviä puita ryhmittäin. Metsien monimuotoisuus ja pienipiirteinen toiminta erityisesti talousmetsissä on tärkeää. Kainuulaisten kesken vallitsi lisäksi suuri yksimielisyys siitä, että luonnonsuojelualueisiin pitää jokaisen voida tutustua patikoimalla merkittyjä polkuja pitkin. Kainuulaiset eivät olleet kovin myönteisiä laaja-alaista luonnonsuojelua kohtaan. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että ”Marjastusta, sienestystä, metsästystä, kalastusta, ulkoilua ja matkailua voidaan harjoittaa talousmetsissä eli hakkuin käsitellyissä metsissä, aukeilla ja taimikoissa”. Metsäautoteitä ei enemmistön mielestä tarvittaisi lisää, mutta niillä liikkumista ei saisi rajoittaa.

Työllisyyttä ja aluetaloutta pidettiin tärkeimpänä valtionmaiden hoidon ja käytön tavoitteena. Metsien elinvoimaisuus ja terveys on kainuulaisille hyvin tärkeä asia, samoin vesistöjen kunto, marjastus ja työllisyys. Myönteisimpänä Kainuun valtionmaiden tarjoamana erillisenä asiana vastaajat pitivät metsästys- ja kalastusmahdollisuuksiaan Työllisyys, virkistys ja ulkoilu sekä marjastus nousivat myös ‘hyvin on’ -listan kärkipäähän. Suurimmmiksi ongelmiksi tai uhkatekijöiksi koettiin liiallinen luonnonsuojelu, avohakkuut ja syväkyntö eli auraus.

Kainuun metsäkysely postitettiin vuoden 1996 huhti-toukokuussa 1000 kainuulaiselle taloudelle määräväliotantana. Talouksien sisällä kysely kohdistetiin niinkutsuttuihin perheenpäihin. Vastausprosentiksi saatiin 53 %. Kyselyyn vastanneet naiset olivat joko yksinhuoltajia tai yksinasuvia. Kyselyn tuloksia on tarkasteltu vastaajien sukupuolen, iän ja asuinpaikkakunnan suhteen.