Kärnäkosken linnoituksen arkeologinen selvitys

Tämä arkeologinen selvitys kokoaa Kärnäkosken linnoitusta koskevan arkeologisen tutkimus- ja rakennushistoria-aineiston sekä arvioi kohteen arkeologista tutkimuspotentiaalia. Selvitys on laadittu Metsähallituksen Kärnäkosken linnoituksen restaurointiperiaatteiden valmistelun tueksi ja sen toteutti Ark-byroo.

Kärnäkosken linnoitus rakennettiin Savitaipaleelle vuosina 1791–1792 osaksi Kaakkois-Suomen linnoitusketjua, jonka tarkoituksena oli Pietarin suojaaminen. Linnoitus edustaa bastionilinnoitusten perinnettä ja sen rakentamisessa on hyödynnetty alueen luonnollista topografiaa. Linnoitus on säilynyt kokonaisuutena hyvin. Sitä edelsivät Kustaa III:n sodan (1788–1790) aikana rakennetut ruotsalaiset patterit, jotka purettiin ennen venäläisen linnoituksen rakentamista.

Linnoituksen strateginen merkitys väheni Suomen sodan (1808–1809) jälkeen, kun Ruotsin ja Venäjän välinen raja siirtyi lännemmäksi. Tämän seurauksena linnoitus hylättiin viimeistään 1830-luvulla. Myöhemmiltä vuosikymmeniltä on vain vähän tietoa linnoituksen käytöstä tai muutoksista, eikä alueella ole tehty laajoja, systemaattisia arkeologisia kaivauksia.

Selvityksen mukaan Kärnäkosken linnoituksen rakennusten paikat, linnoituksen sisäpiha, poternit sekä lähialueen torpan, kievarin ja siltojen oletetut sijainnit ovat arkeologisesti potentiaalisia tutkimusalueita. Myös linnoituksen edustan vesialueella on huomattavaa arkeologista potentiaalia, sillä aiemmissa tutkimuksissa on havaittu viitteitä mahdollisista hylyistä.

Kärnäkosken linnoitus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde osana Kaakkois-Suomen linnoitusten kokonaisuutta ja yksi Venäjän bastionilinnoitusten myöhäisistä edustajista. Selvitys osoittaa, että kohteella on edelleen merkittäviä mahdollisuuksia tuottaa uutta tietoa linnoituksen rakenteista, käytöstä ja arjesta.