Käsivarren erämaa-alueen luonto ja käyttö

Enontekiön luoteisosassa sijaitseva Käsivarren erämaa on Suomen toiseksi suurin lakisääteinen erämaa-alue, pinta-alaltaan 218 400 hehtaaria. Erämaa liittyy koillisessa Reisan kansallispuistoon Norjassa ja etelässä Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualueeseen.

Käsivarren erämaa sijaitsee mäntyrajan pohjoispuolella ja on suurimmaksi osaksi puutonta paljakkaa. Alueen suurimmat jokilaaksot ovat noin 600 metriin tunturikoivun ja pajun verhoamia. Kaikki Suomen yli 1 000 metriset tunturit lukuun ottamatta Saanaa sijaitsevat erämaan pohjoisosassa. Tällä Suomen arktisimmalla ja paikoitellen kalkkirikkaalla alueella esiintyy useita uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja, lukuisia rautujärviä sekä hyviä harjus- ja taimenvesiä. Erämaassa on useita geologisesti mielenkiintoisia jääkauden aikaansaamia muodostumia. Järviä on paljon. Alueen arkeologiaa on tutkittu vähän ja siksi irtolöytöjä on tehty niukasti. Seitoja on paikannettu.

Käsivarren alkuperäinen paikannimistö on saamenkielinen. Käsivarressa jatkui saamelaisten paimentolaiselämä kaikkein pisimpään, aina 1960-luvulle. Nykyisin erämaa kuuluu kokonaan Käsivarren paliskunnan laidunalueeseen muodostaen siitä noin 40 %. Alueen kaikki poronhoitajat ovat saamelaisia. Erämaassa laiduntaa noin 5 000–7 000 poroa.

Käsivarren erämaassa vierailee vuosittain lähes 6 000 luontomatkailijaa viipyen maastossa noin 25 000 kävijävuorokautta. Suurin osa kävijöistä on eräretkeilijöitä jotka hiihtävät tai patikoivat. Kalastus on suosittua. Kävijämäärät ovat olleet pitkään kasvussa.

Metsähallitus huoltaa alueella noin 30 tupaa, 50 km Kalotti vaellusreittiä, 85 km valtakunnallisia moottorikelkkauria ja 60 km talviaikaisia risureittejä sekä kolmea siltaa. Muilla viranomaisilla on erämaassa yhdeksän partiomajaa. Poro- ja luontaiselinkeinotukikohtia on 30, joista osa sijaitsee Raittijärven erämaakylässä.