Koitelaisen alue-ekologinen suunnitelma
Alue-ekologisella suunnittelulla pyritään sovittamaan yhteen alueen ekologiset sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet. Metsien käsittelyä ohjataan suunnitelmalla siten, että alueen luontainen eliölajisto säilyisi elinvoimaisina populaatioina ja lisäksi kaikki muut erilaiset metsänkäyttömuodot tulisivat huomioiduiksi. Suunnitelman laadinnassa käytetään apuna tietokonepohjaista paikkatietojärjestelmää, erilaisia teemakarttoja, seutukaavamääräyksiä, ilmakuvia ja maastotarkastuksia sekä paikallistuntemusta.
Metsähallitus on laatinut Sodankylän kunnan pohjois-osaan kuuluvan Koitelaisen noin 104 000 hehtaarin alueelle alue-ekologisen suunnitelman v. 98–99. Valtaosa alueesta kuuluu Koitelaisen suojeluvarausalueeseen, jolle on ominaista suuret aapasuoalueet. Koitelaisen metsät ovat lähes täysin luonnontilaisia havumetsiä. Alueeseen sisältyy lisäksi Viiankiaavan soidensuojelualue.
Metsätaloustoimintaa alueella on harjoitettu 1900-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin metsänhakkuut tapahtuivat pääosin puutavarafirmojen toimesta poimintaluonteisina harsintahakkuina. Merkittävämmän metsätalouskäytön kohteeksi alue otettiin 50-luvulta lähtien, jonka jälkeen suoritetuilla toimenpiteillä on ollut merkittävä vaikutus alueen puustorakenteeseen ja luontoon. Talousmetsissä alle 80-vuotiaiden metsien osuus on n. 60 % talousmetsien metsämaan pinta-alasta. Vanhojen yli 160-vuotiaiden metsien osuus koko suunnittelualueesta on n. 45 %. Nykyisin tehtävät metsänkäsittelyt ovat pienpiirteisiä kasvatus- tai uudistushakkuita. Metsänkäsittelyssä huomioidaan myös arvokkaat elinympäristöt ja pienkohteet jättämällä säästöpuuryhmiä ja -kohteita käsittelemättä, ja näin joilla lisätään luonnon monimuotoisuutta alueella.
Suunnitelmassa esitetty maankäyttöratkaisu ja metsien käsittelyn mukauttaminen monikäytön tavoitteisiin antavat hyvän lähtökohdan alueen muille käyttäjäryhmille. Oraniemen paliskunnan ja Metsähallituksen välinen yhteistyö on sovittu toteutettavaksi vuosittaisissa neuvotteluissa, joissa käydään läpi yksityiskohtaisemmat metsänkäsittelysuunnitelmat erityisesti poroerotusaitojen lähialueilla ja metsäteiden rakentamisen osalta.
Luonnonsuojelun kannalta suunnitelmassa esitetty maankäyttöratkaisu on hyvä, sillä olemassa olevien suojelualueiden sekä alue-ekologisessa suunnittelussa huomioitujen ekologisten yhteyksien ja muiden luontokohteiden vaikutuksesta alueen luonnon monimuotoisuus on turvattu.