Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma
Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue on perustettu vuonna 1988. Perustamisasetuksessa sanotaan, että alueelle laaditaan tarvittaessa hoito- ja käyttösuunnitelma, jonka vahvistaa ympäristöministeriö. Metsähallitus on katsonut, että Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue on niin laaja (41 853 ha) ja palveluvarustukseltaan sekä kävijämääriltään merkittävä soidensuojelualue, että sille laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelma Tarvantovaaran erämaa-alueen suunnittelun yhteydessä. Suunnittelun taustaksi laaditut perusselvitykset ovat näiden alueiden yhteisiä. Alue kuuluu kokonaisuudessaan saamelaisten kotiseutualueeseen. Soidensuojelualue kuuluu myös Natura 2000 -suojelualueverkoston alpiiniseen vyöhykkeeseen, johon EU:n komissio sen hyväksyi luontodirektiivin perusteella 22.12.2003 osana Käsivarren erämaa -nimistä Natura-aluetta (FI 1300105). Käsivarren erämaan Natura-alueen suojelun toteutuskeinona on soidensuojelualueen osalta luonnonsuojelulaki.
Soidensuojelualueilla on kielletty ojitus, maa-ainesten ottaminen sekä maa- ja kallioperän vahingoittaminen. Samoin on kielletty turvemailla olevan puuston hakkaaminen sekä rakennusten, teiden ja rakennelmien rakentaminen. Tähän on kuitenkin poikkeuksia. Sallittua on rakentaa ja kunnossapitää sellaisia rakennuksia, rakennelmia ja polkuja, jotka ovat tarpeen yleisön opastamista, tutkimustoimintaa ja luonnonharrastusta varten. Asetus ei rajoita kalastusta, metsästystä, keräilyä tai poronhoitoa.
Soidensuojelualueen hoidon ja käytön seurantaan esitetään pysyviksi tarkoitettujen päätösten sijaan pysyvää prosessia. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnitelmaa tulee tarkistaa 10-15 vuoden välein tai useamminkin ja tämän tarkistuksen tulee tapahtua osallistavan suunnittelun periaatteella. Kuitenkin suunnitelman päälinjat – kuten esimerkiksi vyöhykkeistäminen ja siihen perustuva maankäytön ohjaus – on tarkoitettu mahdollisimman pysyviksi päätöksiksi.
Suunnitelma perustuu lakeihin ja asetuksiin, alueen luonnon ja käytön perusselvityksiin sekä mm. maastokäynteihin, Metsähallituksen suunnitteluohjeisiin, aiempiin suojelualueille laadittuihin hoito- ja käyttösuunnitelmiin, sidosryhmien esittämiin tietoihin ja näkemyksiin sekä mm. paikallisen väestön ja matkailijoiden antamiin tietoihin ja palautteeseen.
Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue on Suomen kolmanneksi laajin soidensuojelualue. Yhdessä ympäröivien alueiden kanssa se muodostaa laajan erämaisen, syrjäisen ja suhteellisen luonnontilaisen aluekokonaisuuden. Alue on maisemiltaan suhteellisen vaatimatonta Metsä- ja Tunturi-Lapin vaihettumisvyöhykettä, jolle on tunnusomaista maaston soisuus. Soita on noin 40 % alueen pinta-alasta. Käsivarren tunturiylängöiltä, järvistä ja suurilta soilta saavat alkunsa alueen merkittävimmät joet, Lätäseno ja Hietajoki. Mäntyä esiintyy pieninä metsiköinä ja yksittäisinä puina alueen eteläosissa, muutoin alue on pääasiassa tunturikoivikoita ja soita. Alueella ei ole metsätaloudellista käyttöä.
Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue on paikallisille ihmisille tärkeä käyttöalue. Alue kuuluu kokonaisuudessaan Käsivarren paliskunnan poronhoitoalueeseen. Verrattuna moniin muihin soidensuojelualueisiin Lätäsenon-Hietajoen soidensuojelualue on myös vetovoimainen virkistysalue sekä paikkakuntalaisten että matkailijoiden keskuudessa. Viime vuosina Lätäsenon elpynyt lohikanta on lisännyt kävijämääriä. Talvella alueen pohjoisosassa kulkeva Hetta-Kilpisjärvi-moottorikelkkaura tuo läpikulkijoita alueelle. Soidensuojelualueella on kolme Metsähallituksen huoltamaa autiotupaa.
