Liito-oravan elinympäristöt ja maiseman rakenne Koillismaalla

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisissa metsissä liito-orava esiintyy Koillismaalla ja tarkastella lajin levittäytymismahdollisuuksia pohjoisessa metsämaisemassa. Liito-oravan asuttamien metsien rakenne kuvattiin yksityiskohtaisesti mittaamalla kuolleen ja elävän puuston rakenne liito-oravan asuttamissa metsänkohdissa ja satunnaispisteissä samalla metsäalueella. Liito-orava-alueiden maiseman rakenne analysoitiin lajille sopivien ekologisten yhteyksien arvioimiseksi satelliittikuva-aineiston ja paikkatietoanalyysien avulla. Tarkoitusta varten maisema luokiteltiin lisääntymis- ja levittäytymiskelpoisiin metsiin sekä lajille sopimattomiin elinympäristöihin. Vertailu tapahtui liito-oravan asuttamien metsäalueiden ja umpimähkään arvottujen vertailumaisemien välillä. Osatutkimusten perusteella laadittiin liito-oravaa koskevia metsänhoitosuosituksia metsätaloudellisen suunittelun apuvälineeksi.

Koillismaalla liito-oravia tavataan varttuneissa kuusivaltaisissa metsissä. Liito-oravan esiintymispaikat sijoittuvat pääsääntöisesti lehtipuustoisiin metsänkohtiin. Elinympäristöjä luonnehtii erityisesti haavan runsas esiintyminen. Liito-oravametsien puusto on lisäksi järeämpää ja korkeampaa kuin Koillismaan kuusimetsissä yleensä. Näissä metsänkohdissa on myös enemmän lahoavia maapuita kuin vertailumetsissä. Liito-oravan elinympäristö on metsän sukkession lehtipuuvaihe, joka on Koillismaalla pitkälti vuosisadan alun poimintahakkuiden ansiota ja vain osin seurausta metsissä luontaisesti tapahtuvasta pienaukkodynamiikasta.

Tutkimuksen liito-oravat asuvat pääasiassa Koillismaan vanhojen metsien inventointialueilla. Metsäalueiden kokonaispinta-alat vaihtelivat muutamista neliökilometreistä lähes sataan neliökilometriin. Metsäalueet ovat paikallisen mittakaavan tasolla yhtenäisempiä kuin talousmetsämaisema yleensä. Liito-oravan levittäytyminen olemassa olevien luonnonmetsien sisällä näyttää olevan ongelmatonta. Sen sijaan suuremmalla mittakaavan tasolla, varttuneiden luonnonmetsien välillä, rikkonainen talousmetsämaisema voi jarruttaa lajin levittäytymistä.

Osatutkimusten tulosten perusteella käytännön metsätalouden suunnittelussa on otettava huomioon sekä elinpiiri- että paikallinen taso. Elinpiiritasolla suunnittelun keskeisimmän tavoitteen tulisi olla liito-oravalle sopivien metsänkohtien yksityiskohtainen kartoittaminen ja niiden säilyttäminen luonnontilassa. Paikallisella tasolla tulisi varmistaa maiseman säilyminen yhtenäisenä ja peitteisenä varaamalla alueelle riittävästi levittäytymiseen kelvollisia metsiä. Maisematasolla – koko suunnittelualueella – pitää hahmottaa maiseman rakenteessa tapahtuvat muutokset ajan kuluessa ja huolehtia lehtipuuvaltaisten metsien tai metsänkohtien jättämisestä huomispäivän liito-oraville.