Linnansaaren kansallispuiston suurperhoset

Linnansaaren kansallispuiston suurperhoslajistoa on tutkittu säännöllisesti vuosina 1987-1996. Menetelminä on käytetty valvontavaloa, aggregaattivalorysiä, syöttipyyntiä, syöttirysiä, haavipyyntiä ja näköhavaintoja. Koska selvitys aloitettiin jo vuonna 1987, Baptriassa nro 3/1990 julkaistuja perhoslajiston selvitysohjeita on noudatettu vain osittain.

Tämän julkaisun tarkoituksena on julkistaa tiedot kansallispuiston perhoslajistosta, toimia apuvälineenä lajien elinympäristöjen hoidon tarpeen arvioinnissa ja luoda perusta lajiston muutosten seurannalle. Seurantaa ei ollut mahdollista ulottaa koko puiston alueelle, mutta selvityksessä on kartoitettu kaikki Linnansaaren kansallispuistossa esiintyvät biotoopit: karukkokankaat, kuivahkot kankaat, lehtomaiset kankaat, lehdot, kalliot, kosteat niityt ja pihapiirit.

Selvityksen aikana kansallispuistossa havaittiin 346 suurperhoslajia ja noin 15 000 yksilöä. Lajisto on tyypillistä Etelä- Savon luonnontieteelliselle maakunnalle. Uhanalaisia lajeja löytyi viisi: kalliosinisiipi (Scolitantides orion), kirjoverkkoperhonen (Hypodryas maturna), nunnamittari (Baptria tibiale), naavamittari (Alcis jubatus) ja pihlajayökkönen (Trichosea ludifica). Lisäksi havaittiin alueellisesti uhanalainen harjuyökkönen (Moma alpium).

Selvityksessä esitellään tärkeimmät Linnansaaren kansallispuistossa esiintyvät perhoslajit ja keskitytään erityisesti vaaraantuneen kalliosinisiiven biologiaan ja elinympäristöihin. Lisäksi ehdotetaan hoitotoimia kalliosinisiiven ja eräiden muidenkin perhosten esiintymien turvaamiseksi.

Erityisen tärkeitä alueita perhosten kannalta ovat 1) haapavaltaiset lehdot (ylläpitävät runsasta lajistoa), 2) kuusaman esiintymisalueet (kuusamaliuskamittari Trichopteryx polycommata), 3) avoimet vanhat pihapiirit ja keskialueet (kääpiöhämy-yökkönen Photedes captiuncula ja kirjoverkkoperhonen Hypodryas maturna) sekä 4) avoimet kallioalueet (kalliosinisiipi Scolitantides orion).