Luonnonhoidon kokonaissuunnitelma Saaristomeren luonnonsuojelualueille
Saaristo on tunturiluonnon ja avosoiden lisäksi ainoa alue Suomessa, jonka maisemaa hallitsevat avoimet ja puoliavoimet luontotyypit. Saaristomeren maaluonto on luonteeltaan poikkeuksellisen monimuotoinen ja samalla useiden vahvojen ympäristönmuutosten ristipaineessa. Maankäytön muutokset, rehevöitynyt meri, hapan ja rehevöittävä laskeuma, vieraslajit, kemikalisoituminen, ilmastonmuutos ja näiden kerrannaisvaikutukset perinteisen karjatalouden päättymisen lisäksi johtavat avoimien alueiden umpeenkasvuun ja uhkaavat lajiston ja luontotyyppien säilymistä. Tällä maapinta-alaltaan kovin rajatulla alueella esiintyy yhteensä 34 Suomessa esiintyvistä 56:sta Natura 2000 -maaluontotyypistä. Yli 20 näistä vaatii hoitotoimia säilyäkseen. Vastaavasti kaikista alueelta tunnetusta 652 uhanalaisesta lajista (poislukien linnut) keskimäärin 70 % elää avoimissa tai puoliavoimissa ympäristöissä ja vaatii näin vaihtelevan määrän luonnonhoitoa säilyäkseen. Suomen kiireellisesti suojeltavasta putkilokasvi- ja perhoslajistosta 50 % elää Saaristomeren alueella. Ulkosaaristo kuuluu Suomen arvokkaimpiin lintualueisiin ja on sellaisena korvaamaton; lintudirektiivin lajeista 76 kappaletta tavataan Saaristomeren alueella. Myös linnut ovat riippuvaisia avoimesta ja puoliavoimesta maisemasta avomerien ja matalikoiden ohella.
Saaristoympäristö itsessään asettaa lisäksi haasteita lajiston säilymiselle muutostilanteessa. Täysin asuinkelvottoman alueen (meren) keskellä saaret hävittävät helposti lajistonsa ja niiden palaaminen on epätodennäköistä ilman vahvaa elinympäristöverkostoa. Tästä syystä luontotyyppien verkostosuunnitteluun ja rakennepiirteiden jatkumoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja hoitopinta-alan laajentaminen on edelleen kiireellistä. Saaristomeren kansallispuiston puoli suunnittelualueesta antaa vahvaa esimerkkiä luonnonhoidon onnistumisesta. Pitkäjänteisesti hoidetuilla kohteilla uhanalaisen lajiston lukumäärät ovat selvästi kasvaneet hoidon myötä.
Suunnitelma kohdentaa luonnonhoidon toimia kahdella mittakaavatasolla sekä ajoittamalla toimia kasvukauden sisällä. Luonnonhoidon kokonaissuunnitelma osoittaa Saaristomeren luonnonsuojelualueille kuusi erityistä maaluontotyyppien luonnonhoitoaluetta eli priorisoitua hoitokohteiden verkostoa. Nämä luonnonhoitoalueet ovat toiminnallisia kokonaisuuksia, joiden luonnonhoitoa lisäämällä ja monipuolistamalla turvataan suurta osaa Saaristomeren vaateliaasta lajistosta. Hoitoalueet on määritelty parhaan tiedon perusteella, ja ne pyrkivät ennusteiden avulla turvaamaan lajistoa myös tulevien haasteiden edessä. Kunnostustarve on yhteensä 60 kohteella, joista 33 on sisällytetty Rannikko-LIFE-hankkeeseen. Luonnonhoidon päämenetelmiä ovat systemaattinen luonnonhoidon kohdeluontotyyppien pinta-alan ja uhanalaiselle lajistolle merkittävimpien rakennepiirteiden määrän kasvattaminen ja jatkumoiden turvaaminen verkostojen kannalta optimaalisilla alueilla sekä peitteisyys- ja kosteusjatkumoiden rakentaminen maisemassa ja ajassa. Inventointeja osoitetaan 37 kohteelle hoitotarpeen arvioimiseksi. Näistä noin kolmasosa on työn alla.
Kunnostustoimien lisäksi tämä suunnitelma osoittaa laidunsuunnittelun uudistamisen tarpeen 12:lle pitkään hoidossa olleelle perinnebiotooppikohteelle. Merkittävin toimenpide etenkin ulkosaariston kalkkivaikutteisilla kohteilla on laidunnuksen uudelleenjärjestely, jolla lisätään kohteen sisäistä vaihtelevuutta. Hoitointensiteetin ja sukkessiovaiheen vaihtelu kohteen sisällä turvaa lajistoa ääriolosuhteissa tasalaatuista paremmin.
