Metsänhoito-ohjeet

Metsähallituksen metsänhoidon suositukset laadittiin 1990-luvun alussa. Suositusten taimikoita ja kasvatushakkuita koskevat osat tarkistettiin 1993-94. Tämän jälkeen ovat suositusten eräät osat vanhentuneet. Ympäristöjärjestelmää varten katsottiin aiheelliseksi koota aikaisemmin kolmessa osassa olleet suositukset yhteen ja tehdä tarpeelliset uudistukset sekä nimetä ne ohjeiksi.

Metsien käsittely perustuu suunnittelujärjestelmään, jonka lähtökohtina ovat annetut säädökset, visio metsätalouden tehtävistä ja tavoitteista sekä metsätalouden toimintastrategiat ja ympäristöperiaatteet.

Metsien uudistamisen tavoiteena on saada aikaan monimuotoinen, laadultaan korkeatasoinen metsäympäristö, jossa kullakin kasvupaikalla on tuottava, elinvoimainen, täystiheä sekä taloudellisesti ja laadullisesti arvokas metsä.

Taimikonhoidossa ohjataan taimikon kehitystä siten, että syntyy kasvupaikalle sopiva metsä. Se kehittyy tuotokseltaan ja laadultaan suotuisasti, korjuuolosuhteet ovat ensiharvennuksessa hyvät sekä ekologinen monimuotoisuus ja arvo eri käyttömuotojen kannalta säilyvät.

Kasvatushakkuilla nopeutetaan jäävän puuston järeytymistä, parannetaan laatua, järjestetään puulajisuhteita sekä hoidetaan latvuksia ja ylläpidetään metsikön terveydentilaa. Merkittävä on hakkuutulojen saaminen.

Metsäojituksessa keskitytään vanhojen ylläpitokelpoisten ojitusalueiden kunnostukseen, uudisojituksia ei tehdä.

Lannoituksilla nopeutetaan hyvälaatuisissa kasvatusmetsissä puuston arvokasvua. Tervehdyttämislannoituksilla parannetaan puuston ravinnetasapainoa, ehkäistään puustotuhoja ja korjataan ilmansaasteiden maaperälle aiheuttamia vaurioita

Suojametsäalueen ja korkeiden alueiden metsien käsittelyssä lähtökohtana on varovaisuuden periaate, riskien minimointi ja erämaisuuden elementtien säilyttäminen. Uudistushakkuissa luontaisesti syntynyt kehityskelpoinen taimiaines käytetään hyväksi. Uudistamisedellytyksiä luodaan vanhoissa männiköissä kasvutilaa vapauttamalla