Metsien ennallistamisopas

Suomen metsäluonto on hyvin voimakkaasti ollut ihmisen vaikutuksen alainen. Metsätaloustoimien jäljet näkyvät selvästi myös useimpien luonnonsuojelualueiden metsissä. Tilanne on erittäin huono Etelä-Suomessa, jossa arvokasta metsäluontoa on parhaimmillaankin vain pieni osa suojelualueesta tai itse suojelualue on vain sirpale talouskäytössä olevien metsien keskellä.

Metsätaloustausta näkyy suojelualueiden metsissä puulajisuhteissa, puuston väljässä tilajärjestyksessä, itseharvenemiskehityksen puutteena ja kuolleen pysty- ja maapuun vähäisyytenä ja siihen liittyvän metsäekologisen jatkumon puutteena. Yleisen palontorjunnan takia ei luonnonsuojelualueillakaan ole sallittu metsäpaloja. Tuulenkaatoja on suojelualueiden metsiin päässyt muodostumaan vasta suojelun kaudella eli häiriöjatkumokin on useimmiten katkennut.

Luonnonsuojelualueiden tarkoitus ei ole säilyttää hylättyjä talousmetsiä, vaan suojelualuieiden tarkoitus on turvata sellainen monimuotoisuus, joka ei säily talouskäytössä olevilla alueilla. Metsäluonnon monimuotoisuuden uhanalaisin osa on lahopuun varassa elävän hajottajaeliöstön muodostama ravintoverkko ja monet sen varaan erikoistuneet eliölajit mm. hyönteiset ja sienet.

Metsien ekologisen ennallistamisen tavoitteena on luoda metsään hajottajaeliöstölle kelvollinen elinympäristö. Tämä tapahtuu tuottamalla metsään lahopuuta ja käynnistämällä luontainen metsän sukkessio itseharvenemiseen ja erilaisine häiriöineen. Olennaista ennallistamisessa on arvioida kohteiden ennallistamiskelpoisuus niin puuston rakenteen kuin lajiston palautumisen ja elpymisen kannalta.

Käytännössä ennallistaminen tapahtuu tappamalla ja vikuuttamalla eri tavoin puita, tekemällä metsään pienaukkoja tai polttamalla pystypuustoa. Korpikohteissa ja muissa suo- ja pienvesikohteissa on olennaista myös hydrologisen tilan korjaaminen. Myös käytöstä poistettuja teitä voidaan hävittää. Äärimmäisenä keinona ennallistamiseen voi liittyä lajisiirtoja, joskaan niiden käyttökelpoisuudesta ei ole kokemusta.

Ennallistamisen tulee perustua etukäteissuunnitelmaan. Tehtävät toimet on kirjattava. Ennallistamisen jälkeistä suksessiota on seurattava. Seuranta kertoo, jos aihetta on, miksi ja minkälaisiin lisätoimiin ennallistamisessa on syytä ryhtyä. Mitä on olennaista seurata, riippuu tilanteesta ja kohteesta. Puuston kehityksen seuranta on usein keskeistä, mutta myös kasvillisuuden, käävästön ja orvakaston, epifyyttijäkälien, hyönteisfaunan ja linnuston seuranta saattaa olla välttämätöntä.